Mies kasvaa lapseksi jälleen

Facebookin rekkakuskit -ryhmässä Miika postasi kuljetusyrittäjän tuskasta. Tämä kirvoitti mulla muutaman omaan havainnointiin liittyvän lauselman aiheesta. Alaa hiljattain opiskelleena täytyy sanoa, että rattimiehiä siellä oli 50%, tosin otos oli aika pieni, todennäköisesti prosentti on paljon pienempi. Toisista näki heti, että nämä eivät tule työllistymään tälle alalle. Eräs ei-kantasuomalainen koulutoverini ei ollut koskaan tehnyt käsijarrukäännöstä. Ikinä. Can you believe it? Ja sen kyllä huomasi, toisena kaverina koko liukasradan historian aikana kaveri sai puolikkaan linkkuun, niin että pressukin repesi. Olin kyydissä ja huusin, että kytkintä pohjaa kytkintä pohjaan! No kaveri painoi kytkimen pohjaan ja antoi auton liukua. Ei tullu mieleenkään, että selkäytimestä ei tule vastaohjausliikettä. Ei muuten saanut peruutettua täysperää koko koulun aikana kulmaan. Mutta hei, ei se mitään, hän voi olla jossain muussa hyvä. Ei kaikista ole rattimiehiksi, mutta jonkun pitäisi se my

Ensimmäiset - ja tälläkertaa ei niin sonnanhajuiset terveiset Norjan asvalteilta. Ne jakeluhommat tosiaan loppui ja sain alle puolikkaan ja ihan kohtuu hyvän pätkän maitokuskina. Paluuta tohon kortteliralliin ei ole. Päivä oli muuten huva, mutta ohjaustehostin hajos matkalla. Sain just ja just väännettyä vaunun meijerin terminaaliin niin että ohjaustehostin huusi kuin lokit ukkosen alla ja tökki kuin Marjo Matikaisen sukset Oberstdorfin kisoissa. Siinä Volvospesialistia odotellessa sain lastattua auton täyteen maitorullakoita, vedin päikkärit ja katoin hetken Viaplayta. Hyvin ne vetää, Volvoukko tuli melkein lentämällä paikalle, haki osan, vaihto, rälläköi, hinkkasi, putsasi ja oli valmis niin etten ollu kun pari tuntia myöhässä. Videoraportti takatulomatkalta. Pienet lahoamiset ei paljon tahtia haittaa. Ainoo, että nyt lähti hyvä Volvo ja tuli tilalle uudempi Mersu. Sain muuten kunnian pyöräyttää Volvon mittariin puoli milliä eilen. Mietin siinä, että pitäiskö autolle ostaa jok

Vika päivä jakeluhommia huomenna. Kyä tulee niin ikävä näitä poteroita ja Kustaankujia, että melkein herahtaa tippa linssiin. NOOOT Tänään oli varsinainen geokätköilypäivä. Jalkauduin googlemapsin kanssa oikein tonne maastoon ettimään, että missä se osoite muka on kun tässä on työmaa. No siitä loihe työmaakoppiahe kolkuttamaha ja miestä haastettalemaha. Ei ollu ukko koskaan kuullutkaan kyseisestä firmasta. Eikä viereisenkään osoitteen työmaalla. Päätin että tää me kyllä katotaan ihan maaliin asti ja kävelin tismalleen siihen missä googlemapsi näytti osoitteen olevan. Siinä kohtaa oli tyhjä soramonttu. Siihen ei kyllä suihkun lattiakaivoja oltais asennettu vielä ihan peräti muutamaan kuukauteen, että se oli hutilaaki. Tietystikään ei ollut vastaanottajan nimeä tai puhelinnumeroa. Myöhemmin päivällä saatiin salapoliisityöllä puhelinnumero ja täti ilmoitti puhelimessa, että joo ei siellä mitään oo, me ollaan muutettu ihan toiseen osoitteesen. You don´t say? Sain ihan niinkun loppul

Osa 5, 18. syyskuuta 2017 Tänään mulla on mielipiteitä Mersusta ja verotoimistosta ja pankeista. W124:ää parempaa Mersua ei olekaan, siinä oli oikein yli-insinööröity laite, niinkun jotkut saman aikakauden pesukoneet, kunnes massikeisarit keksi, että hetkinen ei näin hyviä kannata tehdä. Itellä oli moinen 200D ja kyllä tykkäsin ajaa. Melkein kun olis kuulunu salaseuraan, kun ainoastaan vastaavanlaisten omistajat vastaantulijoista tiesi, miten hienossa kyydissä se toinen istuu. No sitten Mersun sitten piti seuraavaa sukupolvea ruveta vesiväreillä maalaamaan. Ei silti hienoja uutena ja hyviä ajaa ja teho/kulutus yleensä loistava. jne Mutta asiaan. Samalla ajatuksella ei kannata lähestyä raskaan kaluston Mersuja, ei oo meinaa sama laulu. Viikon kokemuksella tommosesta Euro6 -koneisesta kymmenmetrisestä kaksakselisesta nupista on sellanen, että voi hyvä tavaton, Scania ja Volvohan pyyhkii pöytää ja berberiä Mersulla. No, kuskinpenkkiin on tajuttu laittaa vähän sivuttaistukee which i

Noniin, kun eilen leikkisästi kirjoitin, että mitäköhän huomenna, niin mitäköhän: Tää menee jo ihan jonnekin komediaosastolle, että pitää itteensäkin nipistää. Mä kelasin, että tässä nyt tulee päivittäin jo sellasta, että kohta mua ei enää usko kukaan. Siks täytyy laittaa todistusaineistoa. Eli tuurasin taas uutta kuskia ja kappas, tankki tyhjä tästäkin! Ja taas kenelläkään ei tietysti tietoa hänen polttoainekortin numerosta tai kaverin puhelinnumerosta. No ratkaisu on, että toinen kuski tankkaa. Hän oli jo ajossa ja sanoi että tunnin päästä tavataan huoltsikalla. Aloin lastaamaan omaa autoa, kun tuli viesti että hän on vartin päästä siinä. Kerkisin lastaamaan pari lavaa maalia ja keskeytin lastauksen ja lähdin heti kun en halunnut odotuttaa kaveria. Sain tankattua. Samalla selvis, miks tankit on usein tyhjiä. Niitä ei pidetä kai täynnä. Tämä selvis kun kysyin että hei, miksei oo lukollisia tankin korkkeja? Kaveri katto mua ja sano, että ei kannata, ne maksaa 2500 kruunua keta

Osa 3, 12. syyskuuta 2017 Mulla vaihtui ajoauto, kun tuurattava tuli saikulta takaisin. Kun auto piti palauttaa, niin kappas, joku oli pölliny ajovalot viikonlopun aikana. No sellasta kuulemma sattuu täällä aika usein. Valot saa irti 30 sekunnissa ja ne maksaa noin tonnin pari. Oli aika mennä hakemaan mun seuraavaa ajoautoa. Tultiin paikalle niin kappas, valot pöllitty. No ei siinä muutakun Scanialle ostamaan jo toisia valoja sinä päivänä. - Eikä muuten ollut toiset. Vielä oli saman firman kolmannesta autosta viety leditakavalot ja toisen firman autosta kans etuvalot. Norjan Scania maksaa kohta bonuksia osakkeenomistajille. No säätöhän ei pääty tähän. Minä uuno unohdin digipiirturikortin sinne toiseen autoon. Käytiin hakemassa ja samalla sain kyydin Scanialle takaisin, pomo jäi töihin. Pomo antoi vaan ohjeet, että haet sieltä tiskiltä ne valot ja asennat siihen autoon, pitäis olla työkaluja autossa ja jos ei oo niin lainaat. Homma selevä. Paikanpäällä hain valot. Huono Norja

Osa 2, 8. syyskuuta 2017 Viikko pulkassa. Kaks viikkoo vielä jakeluhommien "lusimista". Sitten on jakeluhommat Nähty, isolla Ännällä. Erittäin opettavaista kuitenkin. Vähän niinkun teknistä suunnistamista, isolla autolla pienillä kujilla tai tietyömailla, jossa rastin paikka onkin välillä oikein ähäkutti. Ensin oot ajanu kieli poskessa kadun varteen parkkeerattujen kalliiden bemareiden, tai tietyömaatolppien välistä hikikarpalot otsalla auringon valossa vastaantulijoille kimmellen, kuin prinsessasadussa konsanaan, vain huomataksesi, että tavaran vastaanotto on toisella puolella korttelia tai että edessä on tietyömaa ja tie poikki. Nyt uutena ilmiönä tavaran noudoissa on asiakkaiden rahtikirjahommien messevä virheettömyys. Näin karrikoiden asiakkaalla saattaa olla leivinpaperi, johon kolmevuotias tytär on piirtänyt kartan, minne aarre pitää viedä. Onneksi toimituksesta on kuitenkin jo PDA:ssa tieto, niin voi terminaalissa kiikuttaa sen jollekin joka tulostelee sitten kivo

Osa 1, 2. syyskuuta 2017 Mitä mietin jakeluhommista: Vähän esimerkkiä eiliseltä kuinka kivaa oli: - Yks eurolava paperia yhteen toimistoon, lisätiedoissa: "toimitus 4. kerrokseen". - ajan paikanpäälle, lastauslaiturilta ei hissiä, kolme ovea vain - pääovista alkaa rappuset, ei saa lavaa sinne - ajelen 15minuuttia etsien mistä pääsee taakse, takapiha löytyi jännästi kahden rakennuksen välistä jotka peittää näkyvyyden että siellä olis mitään - jyrkkä alamäki ja siellä lukee "max 2tonnia/akseli" ei saa ajaa siis isolla autolla - jätän auton kauemmas ja otan sähköpumppukärryt, koska tavallisella pumppukärryllä alamäki liian jyrkkä - pääsen ovisummerilla sisään, mutta jumissa eteisaulassa kun mikään muu ovi ei ole auki - soittelen lisää ovisummeria, sieltä tuli vihdoin henkilö avaamaan - käytävä superahdas, joutuu vekslaamaan kuin autoa yrittäis veivata kahden auton tiukasta välistä pois - pumppukärry osuu 4 kerroksessa hissin oveen sen hipaisun, että hiss

Rauha Varmasti melkein jokainen on kuullut joltain uskoontulleelta tutultaan, kuinka hän koki sisäisen rauhan. Joopajoo, eikö niin? Aika inflaation kokenut sana, niinkuin rakkauskin. Suuria sanoja, joita viskellään kuin viljaa pellolle oman edun toivossa, saatat ajatella - ja usein ihan hyvin perusteinkin.  Totuus on kuitenkin niin, että yhdeksänkymmentä prosenttiakaan feikkiä ei voi kumota todellisen kymmenen prosentin olemassaoloa. Rauhaa ja rakkautta on olemassa. Raamattu puhuu yli ymmärryksen käyvästä rauhasta. Johannes, yksi Jeesuksen opetuslapsista, kirjoittaa silminnäkijähavainnossaan Jeesuksen luvanneen: (Joh 14:27) ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.”  Ennen tuo lause kuulosti minusta lähinnä hienolta korulauseelta, kaunista filosofiaa ja kivoja sanoja, mutta olen saanut itse omakohtaisesti kokea mitä on Jeesuksen rauha j

Volvo S80 Vuosi 2009 oli lopuillaan ja olin kesällä uskossa tehnyt kolmoissalkovin kerien ja hypännyt tyhjän päälle ja valinnut työttömänä mennä raamattukouluun, vaikka olin päässyt Marketin Talent rekryohjelmassa toiselle kierrokselle ja mua suositeltiin sieltä kautta pirkanmaalaiseen mainostoimistoon töihin. Tulin valituksi kouluun, mutta en tiennyt vielä rekryohjelman jatkosta, mutta yleensä tuo suosittelu tiesi varsin hyvää. Sanoin Isälle, että nyt on vaikea paikka, voitko valita mun puolesta, kun mulla on muksu tulossa ja elatuksen huolia ja toisaalta haluaisin oppia tuntemaan Sua lisää, että voisitko poissulkea toisen vaihtoehdon. Silloin vielä hetken ajelin S80:llä, mutta se vei bensaa 12 litraa satkulla ja parkkimaksutkin keskustassa oli työttömälle aika hapokasta. Aloin siis kulkemaan bussilla. Vuoden lopussa oli jo fyffet niin loppu, että piti myydä auto, että pystyin jatkamaan koulussa. Se olikin jännä episodi. Auto ei meinannut mennä kaupaksi, eikä hinta ollut paha. S

Hyppy tuntemattomaan Työskentelin IT-alalla myyntipäällikkönä. Olin hyvä siinä ainakin mitä tuli asiakkaiden ja pomon mielipiteeseen, mutta raamit missä liikkua kapeni jatkuvasti ja hintoja piti nostaa ja tiesin, että firman taloustilannekin oli tiukka. Luennoimassa responsiivisen teknologian eduista verkkokauppiaille. Paineet tuntui niskassa, varsinkin kun kotona oli vielä pari pientä lasta ja juuri läpikäyty synnytyksen jälkeinen masennus toistamiseen. Aiempana vuonna sellaisia burnoutin kaltaisia jaksoja oli pari-kolme ja seuraavan vuonna niitä tuntui tulevan tihenevämpään tahtiin sellaisia parin viikon jaksoja kun töihinmeno tuntui jo aivan ahdistavalta, vaikka kotona tilanteet olikin rauhoittumaan päin. Kyselin Herralta, että mitäs nytten, oliko mulle näissä myyntihommissa vielä jotain suurempaa, kun ei tahtoisi enää jaksaa ollenkaan? "Ajaisin mieluummin vaikka rekkaa" Heitin vaimolle puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan, että mä ajaisin mieluummin vaikka r