Kuka auttaisi suomalaista?
Kautta aikain on pidetty sivistyksen mittapuuna, miten tietty sivilisaatio tai kansakunta kohtelee omiaan, etenkin niitä "hyödyttömiä"; köyhiä, leskiä, orpoja, vammaisia ja vanhuksia. Leipäjonot ovat kasvaneet ja esim. Tampereella leipää voidaan laittaa ruokakassiin enää yksi kappale kolmen sijasta. Siellä on jonossa työssäkäyviä ihmisiä joilla ei riitä rahat ruokaan ja jonot ovat Tampereellakin venähtäneet valtavan pitkiksi. Helsingissä Hurstin jonot ovat olleet monien monien korttelien pituisia jo pitkään - aivan liian pitkään. Mokiallekin on tullut jo avunpyyntöjä ruokajakeluun seurakunnilta ja ruokajakotoimijoilta. Ei ole mitä jakaa, koska kauppojen hävikki on pienentynyt ja hakijoita on valtava määrä enemmän. Asia on oikeasti niin, että omat pitää hoitaa ensin ja sitten ylijäämällä muut. Alijäämällä ei kauaa voida pitää huolta toisista, sen sen tiesivät hölmöläisetkin jo ennenkuin sitä satua edes kirjoitettiin. Se on niin päivänselvä asia. Kukaan ei ottaisi omien lasten