Viinirypäle. Nerokas. Eräs keskustelu kirvoitti mua tutkimaan viinirypälettä. Yksi kaikista Taivaan Isän nerokkuuden osoituksista. Viinirypäle: vesi, sokeri ja hiiva samassa paketissa. Reilu parikymmentä astetta päiväntasaajan molemmin puolin veden saanti ja säilyminen oli todellinen ongelma vielä satakin vuotta sitten. Missäs neste paremmi säilyisikään kuin ensin kasvaessaan rypäleeksi ja sitten siitä saatavassa mehussa. Mehun säilymisessä taas auttoi rypälesokeri ja rypäleen pinnalla oleva villihiiva. Poljetun rypälemehun kun laittoi nahkaleiliin, niin se alkoi lämpimässä käydä aivan pian. Leili venyi ja paisui käymisen johdosta. Siksi Jeesus muuten totesi, että uutta viiniä ei panna vanhoihin leileihin. Aikalaisille syy oli paljon selvempi kuin meille. Vanhan leilin nahka oli jo venynyt venymisensä, se ei kestäisi uuden viinin käymistä ja painetta. Vanhan viinileilinkin saa jälleen joustavaksi, mutta se vaatii veteen upottamisen ja voitelua. (koska tyhjänä se on kova ja taipumaton)