Viinirypäle. Nerokas.
Eräs keskustelu kirvoitti mua tutkimaan viinirypälettä. Yksi kaikista Taivaan Isän nerokkuuden osoituksista. Viinirypäle: vesi, sokeri ja hiiva samassa paketissa.
Reilu parikymmentä astetta päiväntasaajan molemmin puolin veden saanti ja säilyminen oli todellinen ongelma vielä satakin vuotta sitten. Missäs neste paremmi säilyisikään kuin ensin kasvaessaan rypäleeksi ja sitten siitä saatavassa mehussa.
Mehun säilymisessä taas auttoi rypälesokeri ja rypäleen pinnalla oleva villihiiva. Poljetun rypälemehun kun laittoi nahkaleiliin, niin se alkoi lämpimässä käydä aivan pian.
Leili venyi ja paisui käymisen johdosta. Siksi Jeesus muuten totesi, että uutta viiniä ei panna vanhoihin leileihin. Aikalaisille syy oli paljon selvempi kuin meille. Vanhan leilin nahka oli jo venynyt venymisensä, se ei kestäisi uuden viinin käymistä ja painetta.
Vanhan viinileilinkin saa jälleen joustavaksi, mutta se vaatii veteen upottamisen ja voitelua. (koska tyhjänä se on kova ja taipumaton) Siinäpä onkin hengellisille korville jo valtavasti asiaa.
No sitten käymistuotteena tulee viiniä, mutta millaista viiniä? Systemaattisen teologian keinoin etsitään Raamatusta kokonaisilmoitus kulloisestakin aiheesta. Mitä siis Raamattu sanoo kautta linjan viinistä tai sen juomisesta? Yksiselitteisesti juopuminen ei ole ok ja siellä kerrotaan myös miksi.
Miten kuvaan sitten sopii viini parhaiten lämpimässä ilmastossa säilyvänä juomana? Ihan hyvin. Viinirypäleen pinnalla oleva villihiiva kun ei kestä 5% korkeampia alkoholipitoisuuksia, vaan se kuolee. Eli loistava mekanismi estämään päihdyttävät pitoisuudet viinissä. Ruokakäyttöön viini saatettiin lantrata vielä vedellä, joten ei ollut vaaraa, että vahingossa ruokailun yhteydessä (joka oli noilla leveysasteilla iltapainotteinen ja tukeva sekä yhteisöllinen ja pitkäkestoinen ruokailu) olisi tahattomasti juopunut. (Eikä varmaan sillä max 5% pitoisuudellakaan verrattuna nykypäivän 11.5-15% pitoisiin viineihin jotka potkaisevat päähän kuin Karatekidin kuuluisa kurkipotku)
Tämä siis kun puhutaan rypäleestä. Aivan jo Nooan ajoista on kuitenkin osattu käyttää viiniä lisähiivalla tahi sokerilla tai miten ovatkin tehneet ja kännäyshommat on keksitty hyvin aikaisessa vaiheessa. Jumala ei siihen kuitenkaan kehoita missään kohdassa, vaikka Raamatussa on asiasta moniakin kuvauksia.
Uuden Testamentin ja Jeesuksen tuntemisen valossa Paavali kirjoitti, että älkää humaltuko, sillä siitä seuraa irstas meno, vaan täyttykää Pyhällä Hengellä.
Känni on siis laiha korvike siitä, mitä Jumalalla on varattuna omilleen. Pyhä Henki on muutenkin avain jumaliseen elämiseen, ilman sitä on olemassa vain kuollutta ja kuohuvaa uskonnollisuutta. Ja samalla kun humaltuminen on laiha korvike todelliselle Pyhän Hengen läsnäololle, se on myös petollinen syli, joka kerta toisensa jälkeen väistyy alta kun siihen joku heittäytyy. Sitä syliä kuitenkin moni etsii. Kerta toisensa jälkeen tiirailee pullon reijästä, olisiko se siellä, ehkä se halaus jota ei koskaan oma isä antanut, ehkä se hetki ja se ainoa kerta äidin polvella, kun sai jakamattoman huomion. Ja ohikiitävän hetken se on, eikä silti koskaan ole.
Kommentit
Lähetä kommentti