Kuka auttaisi suomalaista?

Kautta aikain on pidetty sivistyksen mittapuuna, miten tietty sivilisaatio tai kansakunta kohtelee omiaan, etenkin niitä "hyödyttömiä"; köyhiä, leskiä, orpoja, vammaisia ja vanhuksia.

Leipäjonot ovat kasvaneet ja esim. Tampereella leipää voidaan laittaa ruokakassiin enää yksi kappale kolmen sijasta. Siellä on jonossa työssäkäyviä ihmisiä joilla ei riitä rahat ruokaan ja jonot ovat Tampereellakin venähtäneet valtavan pitkiksi.

Helsingissä Hurstin jonot ovat olleet monien monien korttelien pituisia jo pitkään - aivan liian pitkään.

Mokiallekin on tullut jo avunpyyntöjä ruokajakeluun seurakunnilta ja ruokajakotoimijoilta. Ei ole mitä jakaa, koska kauppojen hävikki on pienentynyt ja hakijoita on valtava määrä enemmän.

Asia on oikeasti niin, että omat pitää hoitaa ensin ja sitten ylijäämällä muut. Alijäämällä ei kauaa voida pitää huolta toisista, sen sen tiesivät hölmöläisetkin jo ennenkuin sitä satua edes kirjoitettiin. Se on niin päivänselvä asia.

Kukaan ei ottaisi omien lasten leipää ja antaisi naapurin lapsille, ei ainakaan jos on normaali rakastava vanhempi. Kyllä omista pidetään ensin huoli. Se on jokaisen vanhemman velvollisuus ja vaikka mittakaava muuttuisi, asia ei oikeasti muutu vaikka se puettaisiin vaikka miten maailmaa halaaviin termeihin. Asian moraalinen puolikaan ei muutu, vaikka vedottaisiin mihin tunteisiin. Omista kuuluu pitää huoli! Ja ei vain omista, sitten muista, mutta pitää olla mistä antaa. Perheen asiat voi olla sen verran kunnossa, että voi olla ylimääräistä millä pitää toisista huolta. Älyllistä itsepetosta on kaikki muu ja tekovanhurskautta, eli tekopyhää hyvesignalointia poseerata auttamisella jos omat jää kakkoseksi.

Sitten meillä on perustavaa laatua oleva ongelma, minkä Raamattu kyllä tiesi. Langenneen ihmisen perimmäinen pahuus - ei hyvyys. Lapsia ei tarvi opettaa tekemään pahojaa - se tulee luonnostaan, mutta hyvää käyttäytymistä ja moraalia pitää opettaa tuhannen ja miljoonan toiston kautta. Muuttuuko asia aikuisilla? Ei muutu, mutta selitykset monimutkaistuu.

Jumala tiesi mitä langenneessa ihmisessä on, mutta tietää myös alkuperäisen suunitelmansa ja tarkoituksensa ja piti kannattavana uhrautua, jotta tuo langennut itsekäs lihallinen ihminen saadaan palautettua Jumalan Hengen johtoon ja voi taas alkaa tapahtua hyvää agapé -rakkauden kautta. Vielä on niin että suurempi osa maailmasta ei ole Jumalan yhteydessä ja vain pienempi osa on, mutta yksi Jumalan kanssa on enemmistö.

Meidän täytyy ottaa tämä huomioon, että ihminen on itsekäs ja valta turmelee. Nyt on jännä, että itsekäs ihminen ottaa kotiinpäin vain lähipiirissään, suorastaan heimomentaliteetillä, nyt ei johtajat enää ajattele omaa maataan tai kansalaisiaan. Kansalaiset ovat verotuspossuja, joita viedään suorastaan teuraalle.

Järjestelmään pitää saada muutos. Vastuuton valta ja muiden rahat ovat yhtälö joka ei voi toimia missään muotoa, varsinkin kun aivan hyvin empiirisesti jokainen joka ei ole psykoosissa, tietää että valta turmelee. Se pitää siis ottaa politiikassa johtamisessa huomioon. Ihminen korruptoituu. En osoittele sormella, niin siinä käy. Uudestisyntymätön ihminnen korruptoituu varmasti, ja uskova uudestisyntynytkin korruptoituu suurella varmuudella, jos ei pysy jatkuvassa yhteyssä Taivaalliseen Isäänsä.

On siis hyvä palata sellaiseen malliin, että pidämme omista huolta. Kaikki jotka eivät kykene tekemään töitä, pidetään heistä huolta.

Sitten ne jotka kykenevät tekemään töitä, mutta eivät halua - heidän ei pidä myöskään syödä, näin sanoo Raamattu. Siinä on syvää viisautta. Ei yhteiskunta voi pitää vapaamatkustajia, sillä se on sitä oikeaa eriarvoisuuden syntymistä ja erottaa ihmisiä toisistaan ja saa aikaan monenmoista ongelmaa ja kyräilyä.

Työn tekeminen tuo tullessaan paljon hyveitä, arkirytmin, sosiaalisia kontakteja, yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tuntua. Työn välttely taas aiheuttaa syrjäytymistä ja getttoutumista ja vanha sanonta on että piru keksii joutilaalle hommia, tämäkin pitää paikkansa. Joutenolo ei ole ihmiselle hyväksi. Ihminen on luotu tarkoitukselliseksi, luovaksi, sosiaaliseksi ihmiseksi joka on yhteydessä Jumalaan ja toisiin. Niin on hyvä.

Pitäisi esitellä uudestaan töitä, joiden kannattavuus ja tehokkuus ei ole ykkösprioriteetti vaan, vaan joiden funktio on pitää kaikki mukana osana yhteiskuntaa. Sillä on kauaskantoiset aktivoivat seuraukset.

Jos ei ole koskaan joutunut ruumiilliseen työhön tai yleensä rytmiin jossa olet astunut sopimukseen, joka sisältää auktoriteetin joka sanoo että sun pitää tehdä näin ja tulla tähän aikaan töihin je tehdä tietyt homma, on hyvin todennäköistä, että työhön törmätessäsi se tuntuu vastenmieliseltä ja kauhistuttavalta ja epämukavalta. Sille on oma terminsäkin ja se sisältää sanan kerma.

On aika jännä, että omassa yhteiskunnassa heikoiten pärjäävistä huolehtii nykyään muut kuin valtio. On paljon vapaaehtoistoimijoita, joilla on sydän paikallaan ja heidän työtänsä koittaa valtio vielä hankaloittaa, puhumattakaan ilkeistä juoruista, joissa hyväntekijöiden motiivit koitetaan kyseenalaistaa. Onhan se inhimillisesti aika dramaattista suorastaan, että joku pyyteettömästi haluaisi auttaa toisia - sillä on pakko olla ketunhäntä kainalossa. Vai onko? Kun Jeesus astuu kuvioihin, se on sisältä lähtöisin olevaa rakkaudellista paloa ja halua, missä ei odotakaan saavansa toiselta. Se johtuu siitä, että yhtäkkiä näkee mitä kaikkea on itse jo saanut ja haluaa antaa eteenpäin.

Näin se on rakkaudessakin, sitä voi antaa vasta kun sitä on vastaanottanut.

Jeesus rakastaa sinua. Jeesus rakastaa Suomea. Jeesus rakastaa Suomen johtajia. Jeesus rakastaa maahanmuuttajia. Minä myös. Rakkaus ei aina tarkoita samanmielisyyttä. Rakkaus kuitenkin pyrkii tuomaan asiat julki siten, että siinä on mukana lempeyttä, laupeutta, hyvyyttä, joustavuutta ja hienovaraisuutta.

Suomen peli ei ole menetetty - jos me nousemme rukoilemaan. Ja kun kuulemme Herran äänen, teemme sitten sen mukaan.