Kiinnostaako Jumalaa autot?

Volvo S80

Vuosi 2009 oli lopuillaan ja olin kesällä uskossa tehnyt kolmoissalkovin kerien ja hypännyt tyhjän päälle ja valinnut työttömänä mennä raamattukouluun, vaikka olin päässyt Marketin Talent rekryohjelmassa toiselle kierrokselle ja mua suositeltiin sieltä kautta pirkanmaalaiseen mainostoimistoon töihin. Tulin valituksi kouluun, mutta en tiennyt vielä rekryohjelman jatkosta, mutta yleensä tuo suosittelu tiesi varsin hyvää. Sanoin Isälle, että nyt on vaikea paikka, voitko valita mun puolesta, kun mulla on muksu tulossa ja elatuksen huolia ja toisaalta haluaisin oppia tuntemaan Sua lisää, että voisitko poissulkea toisen vaihtoehdon. Silloin vielä hetken ajelin S80:llä, mutta se vei bensaa 12 litraa satkulla ja parkkimaksutkin keskustassa oli työttömälle aika hapokasta. Aloin siis kulkemaan bussilla. Vuoden lopussa oli jo fyffet niin loppu, että piti myydä auto, että pystyin jatkamaan koulussa.

Se olikin jännä episodi. Auto ei meinannut mennä kaupaksi, eikä hinta ollut paha. Sitä rukoiltiin solussa (siis aikuisia nuoria miehiä juo kahvia, jakaa huolia ja iloja ja keskustelee elämästä uskovaisen näkövinkkelistä) monen monta kertaa. Sitten tuli eräs ilta kun jälleen istahdettiin kahveelle ja käytiin kuulumiskierros läpi: "Onks kenelläkään mitään rukousaiheita?". Ilmoitin, että mulla se vanha, että Volvo menis kaupaks... "eikuhetkinen, eipäs" ja nappasin kädellä ilmasta sanani takaisin nyrkkiin, niinkuin Kummelissa konsanaan ja sanoin että "kyllä sitä on jo rukoiltu, ei tartte enää, nyt täytyy luottaa, että Jumala on kuullu." Kun viimeinen kaveri lähti ja ulko-ovi meni kiinni, niin samassa, aivan tandemina, soi puhelin ja siellä oli auton ostaja ja auto meni kaupaksi sillä hinnalla minkä pyysin.

Volvo V70

Vähän aikaa kuljettiin bussilla, mutta meillä oli pieni muksu, jota piti kuljetella, eikä ollu kovin kätevää mennä bussilla vielä toiseen vaihtean, kun pakkaskeleillä se oli yhtä pukemista, kylmääkuumaa ja huutoa. Tapahtui ihme, saatiin appiukon Volvo V70 käyttöön. Ihmeellistä tässä on se, että hän oli mies, joka ei koskaan antanut mitään kenellekään ilman jotain taka-ajatusta tai kiristystä. Tämä oli kuitenkin no strings attached, saatte käyttää -tyylinen lupaus. Autosta oli iso hyöty kauppareissuilla ja sukuloimassa.

Mercedes W124 D200

Raamattukoulu loppui ja kesä alkoi. Hain opiskelemaan teologiaa Keuruulle Walesin Yliopiston akkreditoimaan ohjelmaan. Pääsin kouluun ja siinä kohtaa sanoin Isälle, että nyt mä tarvin Iskä auton ja sen tarttis olla siihen ja siihen päivään mennessä mulla. Sanoin, että sen tarttis olla turvallinen, kuluttaa vähän, huoltokustannukset pienet ja paljon tilaa. Sää kyllä tiedät mikä on hyvä, sää saat päättää. Samalla mietin, että mitäköhän tuli sanottua... tsssst, mitä jos sieltä tulee Lada, mahtuisko mun ego Ladaan? No, mutta sitten mä vielä funtsin ja totesin, että Iskä kyllä tietää mikä on hyvä ja mistä mä tykkään, jos sieltä tulee Lada niin mä varmasti sitten tykkään siitäkin, että tulkoon, se on all-in, sen minkä rukoilin, se pitää, Isä saa päättää.

Parin viikon ajan mulla oli jo rahat auton ostoon ja suurinpiirtein asuin nettiautossa ja yrittämällä yritin ostaa autoa. Oliko kolme vai neljä tapausta, mitä koitin hankkia. Puhelimeen ei vastattu, sähköpostilla ei saanut kiinni, eikä tekstarilla. Yhtä lähdin oiken katsomaan, mutta kun pääsin paikanpäälle niin siellä ei ollut ketään. Koitin soittaakin omistajalle useampaan kertaan. Seisoin ulkona auton vieressä, ei vastausta, ei mitään, vaikka ajamaan lähtiessä vielä myyjän kanssa keskustelin. Totesin mukana olleelle ystävälleni, että tää oli selvä merkki, ei tätä autoa, lähdetään. Oltiin päästy 400 metriä, niin puhelin soi. Siellä oli se omistaja, sanoi hämmästyneenä luuriin, että kuule, kävi ihmeellinen juttu, hänen puhelimensa tilttas, näytti pelkkää nollaa ja hän ei saanu sille tehtyä mitää. Sanoin juu, me käytiin siinä kattomassa, tää on selvä juttu, ei oteta, mutta tsemppiä myyntiin. No miksi Isä ei torpannu tätä ostoyritystä heti alkumetreille? Koska se automatka ja siinä käydyt hengelliset keskustelut tämän ystäväni kanssa olivat sen verran tärkeä juttu. Matkanteko oli tärkeämpi kuin määränpää.

Noin pitkälle siis pääsin pisimmillään auton ostossa. Deadline läheni ja mulla vaan ei ollut autoa. Deadline meni umpeen sunnuntaina ja maanantaina mun puhelin soi, siellä soitti mun ystäväni ja sanoi, että Ville, mulla on sun autos, mä otin sen jo. Jos et ota sitä, niin pidän itellä. Se on Mersu!

No minä lähdin vähän empien matkaan, mutta funtsin että noo miksikäs ei. No siellähän se seisoi, 1994 vuosimallin ja ikäisekseen tosi hyvänkuntoinen kakssatanen ikiliikkuja, jonka mittarissa oli karvan vajaa 400tkm, eli ei mitään. Auto oli just katsastettu ja peräkontissa oli hyvät Nokian Hakka5:t ja auton hinta oli 1300€! Kävin lenkillä ja totesin että juu, tämä se on. Tuhnuhan se oli, mutta voi pojat miten arvokkaan kyydin tollanen vanha Mersu antaa, se laulaa suohon monet uudetkin autot ajomukavuuden ja kestävyyden puolesta. Sinne peräkonttiin muuten mahtui käsittämätön määrä tavaraa, se on kuin pelikaani, Vauvanvaunut ei tuntunu missään.

Mersu palveli useemman vuoden, tuli melkein 100tkm ajettua sillä ja hyvin pienillä laitoilla pärjättiin. Laturi, hehkut, vasen etujousi, jarrut ja öljyt, siinä tais olla koko homma useelta vuodelta. Ja kun kahellakympillä tankkasi, niin pääsi kaksataa kilometriä.

Työsuhdeauto

Vuoden teologian opinnot loppui ja vaihtui työhön kristillisessä levy-yhtiössä projektipäällikkönä hyvin moninaisissa hommissa verkkokaupan tekemisestä ja videografian opettamisesta syrjäytyville nuorille, aina asiantuntijavierailuun opetushallituksessa. Mersu palveli niissäkin hommissa ja maksoi itsensä kilsakorvausten muodossa moneen kertaan takaisin.

Sitten vaihtui työ verkkokauppaohjelmistotalon myyntipäällikön tittelin mukaisiin hommiin. Taisin vuoden verran tehdä niitä hommia, kun aloin juttelemaan Isälle, että kuule, mää tykkään tästä Mersusta ja tää on huippu ajaa, mutta lakka hilseilee ja ruostettakin jo löytyy ja mä oon myyntihommissa ja asiakkaat näkee. Mun pitää parkkeerata tää auto nurkan taakse asiakaskäynneillä, että voisinko mä saada uuden auton? On niin kova toi autokuumekin...

Rukoilin asiaa aina silloin tällöin, mutta mitään ei tapahtunut. Erään kerran kun ajoin Helsingistä kotiopäin niin sanoin aika ponnekkaasti Isälle, että Sanonnyjjotain! Mitä ton autohomman kanssa tehdään? Silloin koin sisimmässäni vastauksen, että "sun seuraava autos on työsuhdeauto". Kun saavuin kotiin, tuuletin vaimolle, että "mää saan uuden auton" (semmosella lottovoittajaäänellä). Vaimo kattoi kun peura sumuvaloissa ja ilme kertoi hyvin, että toi mun äijä on kyllä kaheli.

No minä aloin kattelemaan uusia autoja ja niitten verotushintoja. Sanoin useemmallekin kaverille, esim. solussa, että Jumala sanoi, että mä saan työsuhdeauton, joten nyt mä odottelen sitä. Monta iltaa meni kun funtsin mielessäni, että mikähän olis hyvä ja mimmosen verotusarvon mun kukkaro kestää ja mistä hintaluokasta mä ylipäätään saan valita. Siinä vierähti pari-kolme kuukautta.

Sitten eräänä päivänä mun pomo huikkasi, että "Ville, tuus käymään täällä!". No minä siitä pomon officeen ja kysyin, että mitä mielessä. Pomo (joka myös on uskova mies, mutta jolle en ollut kertonut tästä työsuhdeautoasiastani mitään) sanoi, että hänen pitäis nyt saada selville, että onko tämä hänen omia ajatuksiaan, vai onko tämä Jumalasta ja osoitti sormella ruutua jossa oli uus auto ja kysyi, että "Miltä tollanen näyttäis virman teippauksilla?" No minä siihen, että hyvältähän se... "No entä jos olis kaks, sulla ja mulla?" No vielä paremmalta sanoin minä ja totesin, että kuule noin pari-kolme kuukautta sitten Helsingistä kotiinpäin ajaessani, kävin tällaisen vuoropuhelun Jumalan kanssa..(ja kerroin yllämainitut). Pomo huudahti, että "No asiahan on sillä selvä, lähdetään autokaupoille".

Autokaupoilla

Voi jukupätkä, mä sanon. Menee suorilta mun top10-muistoihin, mukaanlukien lasten syntymät ja omat 18-vuotissynttärit ja ajokortin saamiset, kun pääsin pomon kanssa autokaupoille. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, tilanteessa jossa mulla ei inhimillisesti olis ollu mitään saumaa ostaa uutta autoa, sain nyt olla katsomassa, että mikähän olis mieleinen.

Eka käytiin kattomassa Toyotoja, kun se oli pomon lemppariauto. Koeajo Priuksella tuntui niinkun olis ajanu alitehoisella pölynimurilla ja Aurikset näytti päältä ja sisältä niin mummon tohvelilta, että mulla alko verenpaineet laskemaan hälyyttävästi, kunnes taas kuulin hinnat ja paineet nousi takaisin. Pysyin pystyssä. Pomokin myöntyi, että no mennään kattoon muita, kun näki kuinka mun alahuuli alkoi venyä kohti lattiaa.

Sitten käytiin kattomassa Seatteja, ne olis ollu varsin kiinnostavia, mutta myyjää ei kiinnostanut. Huusin keskellä hallia, että "eikö täällä tuu kukaan myymään autoa". Sitten sieltä valui sellainen ektoplasma siihen ja narisevalla äänellä kysyi, että mitäs teille? Osoitin sormella, että pääsiskö tommosta kokeilee? "Juu, ei oo kun manuaalilla". Tuo palvelualttius riitti meille ja se kaveri sai pitää tunkkinsa oikein niin hyvästi.

Skodan myyjä oli palvelualtis ja autokin oli mieluisa, mutta myyjä oli niin tehokas, että ostohalut karsiutui seuraavaan keskusteluun: Minä: "Jos noilla perusvarusteilla menis". Myyjä: "Mää en myy sulle perusvarusteilla, kyllä tarttee vakionopeuden säädin olla, muuten kyllä kadut". "Sit vielä nää ja nää." Hintaanhan se alkoi vaikuttaa ja jotenkin sylettää jos ei kuunnella asiakasta. Se jannu ampu tarjouksen yli meidän hintahaarukasta. Vaikka sen Skodan mä olisin ehkä eniten halunnu, mutta pomo ei muutenkaan syttyny Skodaan kovin, niin se oli sitten siinä.

Nissan Qashqai

Pösökin olis ollut aika hyvä, mutta saatavuus huono. Nissan Qashqai kuitenkin valikoitui voittoon, koska se ei herättäny liikaa negaatioita, mutta oli imagollisestikin sopivan näyttävä, mutta ei liian pramea. Mulle olis kelvannut perusvarusteillakin, mutta pomo totesi, että ei kun pitää olla parempi ja tollaset vielä. Lopulta sain siis paljon paremman kuin mitä olin osannut unelmoida. Sitten piti vielä jaksaa odottaa 3kk auton saapumista Suomeen. Pisin kolme kuukautta ikinä!

Qashqai saapui Marraskuussa niin, että Mersusta paukahti juuri silloin katsastuksessa jarruputket
ja se piti jättää siihen seisomaan, kun olis tullu liian kalliiks korjauttaa. Mikä ajoitus! Ja kun auto saapui, niin voi sitä riemua. Kyllä tuntui hyvältä mennä uuteen autoon, kaikki oli uutta, 1.2 DIG-T X-tronic ja oli kaistavahtia ja liikennemerkkejä lukevaa kameraa ja automaattiset pitkät valot ja vaikka mitä. Kysy vaan lähdinkö illalla melkein Irvi-kissan leveä hymy naamalla ajelemaan päämäärättömästi pitkin Pirkanmaita?

Sillä mentiinkin sitten noin 40tkm, kunnes tuli aika vaihtaa IT-alalta rekan rattiin. Silloin piti työsuhdeauto jättää ja olin muutaman viikon hetken laina-autojen varassa. Tarvin auton, mutta ei ollut yhtään rahaa (tai yhtään... oli noin 200€), siinäpä inhimillisesti katsottuna ongelma.

Peugeot 607

Minä sanoin Taivaan Isälle, että nyt mä tartten taas auton, tällä kertaa toiveena on, että ois isolla dieselmoottorilla, Qashqain pikkubensaturbopiimäkirnu yhdistettynä X-troniciin oli erittäin pikkukiinalainen kokemus, kulutus 125kmh moottoritienopeuksissa oli 9,5 litraa, kun citymaasturi ruohonleikkurin koneella joutui ulvomaan kuin susi kuuta. Nyt halusin vääntävän koneen.

Kattelin oppitunneilla toisella silmällä opetusta ja toisella silmällä autoilmoituksia reilun pari viikkoa. Sitten kolahti. Olipa hieno 607 2,2 HDI pökötti ja 18" vanteet joissa uudet kitkarenkaat ja hintaa oli tonni! Siis tonni! Ne vanteet ja renkaathan maksaa sen verran yksinään. Autolla oli ajettu päälle 500tkm, mutta luin huoltohistoriaa ja siihen oli kaikki tarvittavat huollot tehty ja se oli hieno, oli alustasarja ja lastu ja vaikka mitä. Vetarit ravisti, mutta totesin että ne kerkiää sitten vaihtaa jossain kohtaa. No minä pistin kädet ristiin, että Iskä onks tää mun auto. Jos on, niin anna mun tilillä olla nyt tonni! Tiesin, että tilillä oli n.2-300 euroa. Heti rukouksen päätteeksi menin katsomaan tiliä. Siellä oli päälle 900 ja meidän talouden tileillä yhteensä: 1025€! Juuri sinä aamuna oli tullut ekoista ansiosidonnaisista takautuvasti parilta viikolta rahat. Mikä "sattuma"!

No se oli siinä. Pistin vaimolle viestiä, että kuule nyt on tällasta käyny... jne etc.. "ja siellä oli tuhat-kakskytä-viiiis!"... Voisitko rukoilla ja kato mitä koet asiasta? Vaimo vastasi messengerissä, että rukoiltu on, rauhaa tuntuu, mee hakeen vaan. No minä siitä heti soittamaan autosta. Sanoin, että jos se on niinkun ilmoitus sanoo, niin mä otan sen. Hyppäsin Onnibussiin rahojen kanssa ja kävin hakemaan Peugeotin. Se oli käsityönopettajan auto seitsemän vuoden ajalta, jota oli pidetty erityisen hyvänä. Oli tuplatiivisteet ovissa, laitettu lisä-äänieristeitä takakonttiin, ledivalot sisälle ja egr:t ja kaasuläppäongelmat korjattu. Lastukin autossa oli. Ja sitä ei olis tonnin autoksi uskonut millään. Kerroin, tästä rukouksestani ja paljosta muustakin, koska meillä oli yhteisiä aiheita opetusalalta.

Kerroin tälle auton omistajalle, mitä sydämessäni koin hänen kutsusta ja nuorten tärkeydestä ja kerroin seikkailuista ja työkuvioista, ystäväni, koulutyöpastori Leevi Ahopellon kanssa. Sitten sanoin että hei saanko rukoilla sun puolesta nopeasti, ennenkuin lähdetään. Siunasin miestä työssään ja pyysin, että Pyhä Henki koskettaisi häntä. Ja niin Pyhä Henki teki, mies tunsi rauhaa ja mutta myös selvästi kosketuksen kun rukoilin, että kosketa Pyhä Henki tätä miestä nyt päästä varpaisiin, että "täähän on melkein pelottavaa". Ei ollut ennen kokenut vastaavaa. Se oli hyvä autonostoreissu. Sain hyvän auton ja sain vielä jakaa palan matkaa uuden tuttavuuden kanssa. Ja meillä oli sama etunimikin vielä.

Focus

Pökö ei menny kesällä kastastuksesta läpi, vaan meni sorkkarauta katsastukseSSA läpi. Eikä kannattanu alkaa tonnin autoa hitsaamaankaan, joten pistin myyntiin. Kun edellisenä päivänä pistin auton nettiautoon, niin nyt seuraavana aamuna sanoin Taivaan Iskälle, että anna mää nyt saan tän myytyä. Tunnin päästä soi puhelin ja siellä oli ostaja. Kysyi, että missäpäin Tamperetta sää olet. Sanoin, että eiku mä oon nyt käymässä Ylöjärvellä. Ai, no hän asuu Ylöjärvellä, tämäpäs sattui. Kävin näyttämässä autoa ja tehtiin kaupat. Sain autosta tinkaamisen jälkeen 950€.

Paljon ei tarvinut laittaa päälle, kun löysin Focuksen, vuosimalli 2004, eli viimeinen sarjassaan, kaikki lastentaudit poissa. Autossa oli uudet renkaat SEKÄ uudet vanteet ja jarrut laitettu ympäri auton. Lisäksi alustasarja ja kolmiovinen auto Fordin pomminvarmalla 2.0 Zetecin kondella, ei 280tkm sellaiselle tunnu. Autoon oli ostettu vielä Pioneerin bluetooth-soitin, vedetty sormen paksuista virtapiuhaa peräkonttiin ja siellä kökötti vielä subbari. Talvirenkaat oli Fordin alkuperäisillä aluvanteilla Nokian Nordmanit, varmaankin puoli talvea ajettu kunnosta päätellen. Hintaa autolla oli 1250€! Noi rengassatsitkin on arvokkaammat.

Tällä ajelen vielä kirjoitushetkelläkin. Tällä Norjassa on aika paljon kiemuratietä ja Focus on muutenkin ns. ajajan auto, alustasarjalla vielä parempi, melkein kuin mikroautoa ajais. Osalla teistä on yleisrajoitus 80kmh, mutta vuoristoisen maan mutkat on semmosia kakkosella ajettavia, että hymyissäsuin oon kääntänyt ratista. Melkein kuin Ahvenistolla ajais, mutta laillisesti kadulla.

Mutta olen toki jo konsultoinut Isää, että pitäisi dieseli saada, oli vaan hieman kiire auton hankinnalla. Tämän hankinnassa en erityisesti konsultoinut Isää, kysyin kyllä nopeasti, että voiko tämän ostaa, mutta en kokenut vastausta suuntaan taikka toiseen. Tarpeeseen se kuitenkin tuli, sillä auton ostamisesta reilu parin viikon kuluttua piti olla Norjassa, eikä se olisi ilman autoa onnistunut.

EDIT 2k18 - dieseli tuli taloon. Audi A4 Avant Quattro

Dieselin tarve korostui palatessa koti-Suomeen. Tuli varmaankin vietettyä luvattoman paljon aikaa Nettiautossa, kunnes mietin, että onko tässä mitään järkeä jos itse etsimällä etsin ja löytämällä löydän hyvän diilin. Onko se siis silloin Jumalaan luottamista? No katsastin Focuksen ja se meni heittämällä läpi. Laitoin välittömästi Focuksen myyntiin tasarahalla 1887€ ja kirjoittelin melkoisen myyntipuheen, jossa automyyjätuttunikin jakoi sen sivulleen ja kirjoitti, että ottakaas automyyjät myynti-ilmoituksesta mallia.

No, muutamaan päivään ei kuulunut mitään ja ajattelin jo, että selvä tämä on mulle merkki, että jatketaan Fordilla, mutta sitten tuli soitto eräältä Focus-harrastajalta. Se minun kolmiovinen kaksilitarinen oli suhteellisen harvinainen peli ja hänellä vaihdossa hieman piristetty nelivetoinen A4, jossa se tuomiopäivän 2.5tdi. Sanoin heti, että tuolla koneella ei kiinnosta, mutta hänellä oli osoittaa, että siihen oli jo se 2500€:n nokkaremontti tehty ja syöttöpumput, laturit jne vaihdettu, joten uskalsin todeta, että josko vaikka kiinnostaisi. 

Tapasimme puolivälissä kummankin matkaa ja testasimme autot. Audista tykkäsin, mutta en ollut aivan innostunut. Audista oli pyynti 3600€ ja välirahaksi mies ehdotti 1500 aluksi, mutta en innostunut. 1300:n kohdalla sanoin että en voi vieläkään tehdä kauppaa, että ei tulisi hyvä mieli, mutta asia on ihan okei, ei tämä ole pakollinen vaihtokauppa, että annapa kun tarjoan kahvit ja lähdetään sitten takaisin teillemme. Sanoin että ymmärrän kyllä, että se ei ole sitten sinulle enää kannattava kauppa, että autosi hinta tuntuisi olevan ihan linjassaan, ymmärrän jos et halua sitä enää tehdä. Minä kun tykkään ihmisistä niin tämä oli jo arvoisensa reissu vaan tulla tapaamaan uusi tuttavuus.

Lopulta kauppakumppani suostui ehdottamaani 1000€:n välirahaan. Näinollen sain Audin todellisuudessa 2250€:n hintaan, kun ajatellaan mitän Focus alunperin maksoi. Olin pyytänyt Taivaan Isältä voimakkaalla dieselmoottorilla olevaa autoa ja sanoin että nelivetokin olis kiva. Noh, tuli n. 200hp ja 450nm dieselmoottorilla ja Audin Torsen-nelivedolla varustettu auto. Voi että mä tykkään!

Niin siis, että kiinnostaako Jumalaa autot?

Aatellaanpa asioita näin päin. Jos olet isä tai ajattelet omaa isääsi, niin kiinnostaako isää hankkia esim. pojalle mopo tai ensimmäinen auto tai muuten vaan auttaa poikaa tai vaikka ropailla tallissa jotain harrastepeliä yhdessä? Niin kiinnostaa Taivaan Iskääkin. Tai oikeastaan Isää kiinnostaa minun ja Hänen välit ja kun mä tykkään autoista, niin kyllä se Isälle passaa, kunhan ne autot ei oo pääroolissa.

Jeesus tuli maailmaan ajanjaksona, kun juutalaisilla ei ollu Jumalasta käryäkään isänä ja ne oli vielä sössiny PR-hommansa Jumalan kansana aivan puihin, niin että Jumala ei ollu puhunu edes profeettojen kautta neljään sataan vuoteen. Koko porukka oli aivan kujalla, korkeintaan uskonnollisia fariseuksia tepasteli kukkkoina kaavut päällä katseita keräämässä. Jeesus tuli näyttämään Jumalan hyvänä Isänä, kun porukka ei ollu sitä siihen mennessä oikein oivaltanu. Meiltäkin on toi ajatus hyvin usein kadoksissa tai sitten heijastetaan Jumalaan meidän omaa isäsuhdetta, pettymyksiä tai kokemuksia. Tämä Jumalan ymmärtäminen hyvänä Isänä on mulle, isättömälle alkoholisti-isän pojalle ollut huikea juttu ja vieläkin sen ymmärtämisessä on tekemistä. Näytti mulle Isä näyssä jonkun punaisen, mahdollisesti Corveten, kun puhui eräästä tulevasta matkasta ja sanoi että sillä matkalla pidetään myös hauskaa. Se on vielä samallatavalla vaiheessa niinkuin oli toi työsuhdeautojuttu, mutta odotan innolla...