Rakas ajopäiväkirja: Norge part 3

Osa 3, 12. syyskuuta 2017

Mulla vaihtui ajoauto, kun tuurattava tuli saikulta takaisin. Kun auto piti palauttaa, niin kappas, joku oli pölliny ajovalot viikonlopun aikana. No sellasta kuulemma sattuu täällä aika usein. Valot saa irti 30 sekunnissa ja ne maksaa noin tonnin pari.

Oli aika mennä hakemaan mun seuraavaa ajoautoa. Tultiin paikalle niin kappas, valot pöllitty. No ei siinä muutakun Scanialle ostamaan jo toisia valoja sinä päivänä. - Eikä muuten ollut toiset. Vielä oli saman firman kolmannesta autosta viety leditakavalot ja toisen firman autosta kans etuvalot. Norjan Scania maksaa kohta bonuksia osakkeenomistajille.

No säätöhän ei pääty tähän. Minä uuno unohdin digipiirturikortin sinne toiseen autoon. Käytiin hakemassa ja samalla sain kyydin Scanialle takaisin, pomo jäi töihin. Pomo antoi vaan ohjeet, että haet sieltä tiskiltä ne valot ja asennat siihen autoon, pitäis olla työkaluja autossa ja jos ei oo niin lainaat. Homma selevä.

Paikanpäällä hain valot. Huono Norjan ymmärrys aiheutti mulla taas Oliver Hardy -tyyppistä päänrapsuttelua kun mies ojensi kaksi ruuvia ja sanoi, että ne on neljällä kiinni, mutta meillä on nyt vaan kaksi ruuvia, mutta ei se mitään, ne pysyy silti, heillä nyt ei vaan oo enempää. (Harvoin varmaan tyhjenee varasto ajovaloista päivässä)

No valot kainalossa menin pihalle tutkimaan asiaa. Njaha, näyttäis olevan neljällä ruuvilla kiinni ja mulla on tässä kädessä kaks ruuvia ja neljä jotain metallipalaa, mitäköhän näillä tehdään. Katsoin valojen paikkaa, että juu näyttäis tosiaan olevan neljällä ruuvilla kiinni per lamppu ja mulla on tässä yhteensä kaks. Yhdellä ruuvillako per lamppu pannaan tonnin valot kiinni? Tää on niin tätä. Autostahan en löytänyt työkaluja, joten verstaalta lainaan. Sitten valot kiinni, toimii - ei toimi, valot irti, valot eripäin kiinni, valot irti, valot kiinni, johdot irti, johdot kiinni. Selvä johdoissakin vikaa. No se saa olla, toimii kuitenkin paitsi ledit.

Seuraava homma, diesel loppu. Auton vakikuski kipeenä, eikä sen polttoainekorttiin numeroa. Ja kukaan ei näytä tietävän sen puhelinnumeroa. Pääsen terminaaliin ja ajan auton laituriin, ohjeiden mukaan käyn toimistossa ja otan skannerin mukaan. Se tarvii käyttäjätunnuksen ja salaasnan. Pomon ohje puhelimessa oli, että tänään meet rahtikirjoilla, kun ei oo tunnareita.

Pääsen ajojärjestelijän luokse, se kysyy, että kelle sä ajat. Minä vastaan pomon nimen. Eiku kelle sä ajat? No en tiä! Just sain auton. Eilen ajoin vielä sille ja sille, ton auton kilvessä lukee tämä ja tämä nimi. Täti-ihmisellä oli selvästi nuttura ollu jo kauan kireellä huokailusta päätellen. Näytin skanneria, että tarttis totakin käyttää. Lisää huokailua, mutta sai hän sentään puhelimen käteen ja jotain aikaa, vartin päästä mulla oli skanneri jo käytössä. Helpottaa kummasti.

Sitten täti kysyy, että minne sun pitäis ajaa? Sanoin että en minä tiä kun sun pitäis tietää. Siinä on tyhjä auto ja mut lähettiin tänne. Ok, mee sen ja sen luo. Kello ei oo tässä vaiheessa kun jotain ykstoista.

Sain ohjeet mitä viedä, ne ei muuttunu matkan varrella kuin kerran. Siinä välissä sain ohjeet miten saan dieseliä. Tankkaan toisen kuskin kortilla. No, takalaita kiinni ja tankille. Soittelin tälle toiselle kuskille. Kerrankin oli kaveri joka tajus puhua hitaasti norjaa, mutta mitä se auttoi kun hän sanoi, että hän on Statoililla siellä ja siellä. Sanoin, että niin Cirkel K:han se on missä meidän autot tankataan. "Joo, sama asia" Aha. Vähän niinkun Väyrynen ja Kuuskoski-Vikatmaa, sama asia? No löysin perille - siis Cirkel K:lle - ja tankkasin ja sitten lastaamaan.

Kello lähenteli kahtatoista ja lastattavaa oli vaikka mitä. Totesin, että kyllä mää nää kaikki vien ja teen vaikka iltaan, mutta mites nää vastaanottajat on paikalla. "Joo, eiku ota noi vaan tosta, se riittää". (Kummeli-falsetilla): selväh!

Sitten ajoon ja autohan oli kolmiakselinen kakstoistametrinen nuppi, jossa ohjaava taka-akseli. Peränylitys jotain puolen korttelin luokkaa. Alueena oli sama kun ennenkin Oslon Storo ja vielä asuinalueella. Siellä oli hauska kääntyillä tolla pelillä kun molemmin puolin on autoja parkissa ja risteykset on kaikki ainakin 90° kulmassa. Melkein kuin pelais salkopalloo siinä risteyksessä ja kattois mitä kaikkee se perä sviippaa mukanaan.

Sitten vielä pari sanaa näistä rakkaista asikkaista. Osoite on tämä, vien sinne. Yli 90° mutkan takana, hirvee veivaus, auto jäi sutimaan vielä mäkeen. Tasauspyörästö päälle, teli ylös ja penkasta kura vaan lensi. No paikalla: firma on ostettu ja muuttanut. Saan asiakkaan vihdoin puhelimella kiinni kun olen jo lähtenyt paikasta ja ohje on, eiku vie sinne vaan, sinne se kuuuluu. Pääsen paikalle uudestaan ja siellä vahtimestari soittaa taas tälle firmalle, josta vastaa uus henkilö. No tavaran saa jättää sinne, mutta tämä uus henkilö halusi tietää että kuka tällaisen ohjeen on antanu. Annoin numeron joka mulla oli. Niillä oli varmaan asiaa toisilleen.

Mitäköhän tänään. Taas vaihtu auto. Vain "vähän" tupakoitu Mercedes. Muuten ihan asiallinen. Kojelauta huutaa, että partikkelifiltteri on täynnä. Konkataan kai tää päivä.