Rakas ajopäiväkirja: raskaan kaluston kuljettajien työvoimapulasta
Facebookin rekkakuskit -ryhmässä Miika postasi kuljetusyrittäjän tuskasta. Tämä kirvoitti mulla muutaman omaan havainnointiin liittyvän lauselman aiheesta.
Alaa hiljattain opiskelleena täytyy sanoa, että rattimiehiä siellä oli 50%, tosin otos oli aika pieni, todennäköisesti prosentti on paljon pienempi. Toisista näki heti, että nämä eivät tule työllistymään tälle alalle. Eräs ei-kantasuomalainen koulutoverini ei ollut koskaan tehnyt käsijarrukäännöstä. Ikinä. Can you believe it? Ja sen kyllä huomasi, toisena kaverina koko liukasradan historian aikana kaveri sai puolikkaan linkkuun, niin että pressukin repesi. Olin kyydissä ja huusin, että kytkintä pohjaa kytkintä pohjaan! No kaveri painoi kytkimen pohjaan ja antoi auton liukua. Ei tullu mieleenkään, että selkäytimestä ei tule vastaohjausliikettä. Ei muuten saanut peruutettua täysperää koko koulun aikana kulmaan.
Mutta hei, ei se mitään, hän voi olla jossain muussa hyvä. Ei kaikista ole rattimiehiksi, mutta jonkun pitäisi se myös tunnistaa ja sanoa. Nämä työllistymis- ja koulutuspoliittiset asiat ajaa porukkaa väärille aloille. Motivaatiota ei voi kouluttaa, mutta sen voisi kuitenkin yrittää tunnistaa tai jopa lypsää nuorilta, mikä innostaa. Oppilaitosten taloudelliset paineet saada opiskelijoita valmistumaan yhdessä ilman motivaatiota valikoituneen aineksen kanssa on resepti, josta nykyinen soppa on keitetty.
Iso osa porukasta menee pakosta nuokkumaan jonnekin tunnille, missä ajattelee pääsevänsä helpolla, olkoonpa kyseessä nuoret tai työttömät. Koitapa saada tällaiset tapaukset töihin kun ne on tunnilla pelannu Clash of Clansia viis kuukautta sormi toisessa sieraimessa ja nostanu tukia asenteella "ihan sama". Tällainen "kunhan nyt jotain tekevät" työllistämispolitiikka on yhtä järkevää kuin lapio jonka vartena on köysi. Tosiassa tämä on kuitenkin "kunhan saadaan tilastot näyttämään hyvältä" -(t)yöllistämispolitiikkaa. Hölmöläisten hommaa, jossa virastot koittavat saada oman pöytänsä puhtaaksi sillä, että ongelma on siirretty toiselle virastolle, eikä ratkaista itse ongelmaa.
Tässäkin asiassa on raha ottanut jumalan roolin, niin oppilaitoksilla kuin yksilöillä. Pitää saada ne ektoplasmatkin valumaan koulusta läpi, että saadaan tukirahat opistolle. SIINÄ on todellinen ongelma, miksi alalle tulee näitä ufotutkijoita.
Eräältä tutulta kuljetusalan yrittäjältä olen kuullut täsmälleen samaa tästä työharjoitteluun tulevasta aineksesta. Tilanteen vakavuudesta kertoi se, että hän hämmästyi kun auton pysähdyttyä hyppäsin autosta ja menin perälaitanosturille ja aloin purkamaan kuormaa. Oma-aloitteisuuden näkeminen yllätti hänet lähes hyperventiloinnin asteelle.
Näyttäisi tämä olevan vähintäänkin Skandinaavinen, ettei jopa globaali ongelma tämä osaavien kuskien puute. Täällä Norjassa mun pomo totesi hommasta, jonka antoi mulle, että kuskeja ois pilvinpimein, muttakun hän tarvii kaverin johon hän voi luottaa.
Nyt omaa kahta työparia katselleena täytyy todeta, että niin se on Norjassakin sopivan työvoiman lyötäminen vaikeaa. Norjalaisista ajaa rekkaa enää vanhat vai vanhukset. Hyvin harvaa nuorta kiinnostaa. Oon ihmetellen katsonut vastaantulevia autoja kun Norjalaiset kuskit on suurin osa lähemmäs 60-70 ikävuoden väliltä. Loput kuskit tulee pääosin Itä-Euroopasta.
Molemmilla mun työkavereilla on ollu enemmän tai vähemmän vaikeuksia ajaa puolikasta. Näistä ensimmäinen työkaveri käyttäytyi omituisesti, ei vastannut pomolle puhelimeen ja myöhästyi töistä puolitoista tuntia iltavuorosta. Toistan, iltavuorosta. Sen ei tarvinu tulla enää töihin. En tiedä myöhästyikö useamminkin.
Tämä uudempi työkaveri on ollut pitempään Norjassa niin että puhuu Norjaa aika hyvin, mutta pelkää liukasta ja lunta. Tätä ihmettelin itsekseni oikein kovasti, että jos on ollut useamman vuoden Norjassa, niin voiko tulla yllätyksenä, että joka vuosi tulee talvi ja lunta ja miksi ei silloin hakeudu muualle kuin rekan rattiin? Myöskin ajoneuvon hallintalaitteet olivat hänelle hieman vieraita, mm. telin kevennys- ja nostopainikkeet. Webaston ajastaminen olikin sitten jo ylivoimainen juttu.
Toissapäivänä mulla oli "nätti" yllätys, kun iltavuoroon tullessani tyhjät maitokärrytrivit oli sidottu nätisti kahdella liinalla, jotka oli vedetty _rusettisolmuun_. Onneksi kävin tarkistamassa lastin, ennenkun aloitin työvuoron. Tämähän oli jo toinen solmutapaus. Yhden sain aukaistua. Hommassahan ei ole oikeasti järkeä, mutta hänen mielestään pysyy tyhjät maitokärryrivit paremmin paikallaan kun sidontapisteet on oikein kaukana (siis monta metriä, siksi tarvii yhdistää kaksi liinaa solmulla...)
No minä tästä laitoin kaverille ihan tekstiviestin, että ethän sitten enää tee tollee, kun siitä tulee virkavallan kanssa ihan sanomista, että se on laiton tapa sitoa kuorma. Seuraavana päivänä oli umpisolmu. Tai siis solmu jota minä en saanu auki, enkä ees alkanu yrittää. Tiättekö kun tommonen nailoni on oikein piukassa niin se alkaa kiiltääkin erilailla? Molemmilla kerroilla laitoin ihan ite toisella liinalla. Tätä toista luomusta ei kuitenkaan saanut poistettua, kun se sidontapiste oli niin kaukana, ettei sinne väliin päässyt. Mietin, että mitenköhän selittäisin poliiseille, kuinka toinen liinoista on se "virallinen sidonta" ja toinen on vain "tukemassa", kun "kaveri sitoi" ei oikein ole pätevä selitys.
Totesin tällä viikolla meijerin varastomiehille, että kolme viikkoo ja meikäläinen palaa takas Suomeen. Vastaus oli harmistunut "Eikä! Kerrankin kun saadaan tänne kuski joka ei oo täys retardi, niin se ottaa ja lopettaa ite." (lainaus jotakuinkin sanatarkelleen noin). Otin asian kehuna, en ole täys retardi. :D
Kommentit
Lähetä kommentti