Rakas ajopäiväkirja: Norge part 2

Osa 2, 8. syyskuuta 2017

Viikko pulkassa. Kaks viikkoo vielä jakeluhommien "lusimista". Sitten on jakeluhommat Nähty, isolla Ännällä. Erittäin opettavaista kuitenkin. Vähän niinkun teknistä suunnistamista, isolla autolla pienillä kujilla tai tietyömailla, jossa rastin paikka onkin välillä oikein ähäkutti. Ensin oot ajanu kieli poskessa kadun varteen parkkeerattujen kalliiden bemareiden, tai tietyömaatolppien välistä hikikarpalot otsalla auringon valossa vastaantulijoille kimmellen, kuin prinsessasadussa konsanaan, vain huomataksesi, että tavaran vastaanotto on toisella puolella korttelia tai että edessä on tietyömaa ja tie poikki.

Nyt uutena ilmiönä tavaran noudoissa on asiakkaiden rahtikirjahommien messevä virheettömyys. Näin karrikoiden asiakkaalla saattaa olla leivinpaperi, johon kolmevuotias tytär on piirtänyt kartan, minne aarre pitää viedä. Onneksi toimituksesta on kuitenkin jo PDA:ssa tieto, niin voi terminaalissa kiikuttaa sen jollekin joka tulostelee sitten kivoja tarroja.

Myös pakettien ihmeellisyys on aiheuttanut Oliver Hardy -tyyppistä päänrapsuttelua. Yhden mainitakseni; paketti oli noin korttelin pituinen (ehkä about 8 metriä, koska täytti about koko auton kontin) pahvlilaatikko, jonka sisällä ilmeisimmin oli kanootti. Hauskinta paketissa oli se, että siihen oli kirjotettu tussilla, että "lasia, käsiteltävä varoen" ja piirretty sellanen viinilasin kuva moneen kohtaan, mutta jo noudettaessa se oli seinän vierustalla nämä hienot piirrustukset ylösalaisin.

Hauskaa myöskin on tämä ilmoitettu tavaroiden paino tai koko. "Yksi lava" voi olla yksi lava, jonka päällä on poikittain joku lipputanko.

Mutta hyvää koulua tämä kaikkine päivittäisine yllätyksineen. Silloinhan sitä katotaan mitä ihmisen sisällä on, kun sitä vähän puristellaan. Pääosin oon selvinny hyvin, pari kertaa on kyllä vinkassu vähän niinkun semmonen koiran purulelu, kun on oikein puristettu.

Olin nimittäin yrittänyt toimittaa ensin kuumavesivaraajaa erääseen firmaan, jotka nyt noin arkena yleensä on auki. No täällä ovi lukossa ja numero, että soita tänne. No minäpoika soittelemmaa ja sieltä vastaa keskus, eikä auta asiaa yhtään. Seuraavaan osoitteeseen on koko perän täyttävä ikkuna, joka on saatava edestä pois, että voin jatkaa matkaa. Pääsen kohteeseen ja tämänkin ovi on lukossa. Soitan asiakkaalle. Asiakkaalla oli ilmeisimmin puhelin omituisesti tai omituisessa paikkaa, koska sen lisäksi että hän puhuu norjaa, se kuulostaa siltä kuin hänellä olisi suukapula tai omena suussa. No vaihdan englantiin, eikä auta yhtään. Mies kysyy jo, että ymmärrätkö sää mitään mitä sulle puhutaan. Sanoin, että mulla taittuu englanti oikein hyvin, mutta sun mikissä taitaa olla vikaa, kun en saa mitään selvää. "Aijaa oho, katos vaan" ja sitten rupesi kuulumaan. En tiedä missä puhelin oli, mutta pääasia, että se ei ollut siellä enää.

Tästä kun jatkoin matkaa ja etsin seuraavaa paikkaa joka olikin verhottu julkisivuremonttiverhoon, joten en heti bongannut ja melkein ajoi ratikka auton päälle, kun siinä oli ahdasta parkkeerata, eikä se mahtunut ohi, no äkkiä autoa siirtämään ja korttelia kiertämään, ja navigaattori sekosi, laski reittiä uudestaan, tai minä sekosin, jompikumpi. No ajoin parkkiin, että ihan iisisti, otanpa hörpyn vettä ja vähän happea, niin jostain syystä kun olin juonut, pullo luiskahti kädestä niin että refleksinomaisesti tartuin lujasti kiinni ja vettä lensi riemukaaressa kojelautaan ja tuulilasia vasten. Mahtoi olla näky. No siinä kohtaa alkoi todella olla niin kylmä, että melkein jo vilutti. Ja siinä ehkä pääsi pieni vinkaisu puristaessa. Eli ei ihan kiitettävää arvosanaa, mutta hyvän ja kiitettävän välimaastossa, tälleesti niinkun itsearvioiden.