Rakas ajopäiväkirja: Norge part 4

Noniin, kun eilen leikkisästi kirjoitin, että mitäköhän huomenna, niin mitäköhän:

Tää menee jo ihan jonnekin komediaosastolle, että pitää itteensäkin nipistää. Mä kelasin, että tässä nyt tulee päivittäin jo sellasta, että kohta mua ei enää usko kukaan. Siks täytyy laittaa todistusaineistoa.

Eli tuurasin taas uutta kuskia ja kappas, tankki tyhjä tästäkin! Ja taas kenelläkään ei tietysti tietoa hänen polttoainekortin numerosta tai kaverin puhelinnumerosta. No ratkaisu on, että toinen kuski tankkaa. Hän oli jo ajossa ja sanoi että tunnin päästä tavataan huoltsikalla.

Aloin lastaamaan omaa autoa, kun tuli viesti että hän on vartin päästä siinä. Kerkisin lastaamaan pari lavaa maalia ja keskeytin lastauksen ja lähdin heti kun en halunnut odotuttaa kaveria.

Sain tankattua. Samalla selvis, miks tankit on usein tyhjiä. Niitä ei pidetä kai täynnä. Tämä selvis kun kysyin että hei, miksei oo lukollisia tankin korkkeja? Kaveri katto mua ja sano, että ei kannata, ne maksaa 2500 kruunua ketale ja ne vääntää ne aina paskaks. Pääsee halvemmalla kun ei ole lukkoa. No tää kuski oli moottoripyöräjengiläinen. Kertoi että tossa oli aika kun häneltä vietiin täys tankki tasan 14 päivän välein aina ja monta kertaa. No hän ajoi auton ihan lähelle kotia ja otti kakskakkosen kiväärin ja jäi päivystämään.

Paikalle tuli yöllä kuus miestä, kaks mukamas pissalle auton viereen, kaks taakse ja kaks oli missä lie, en muista koko kertomusta. No siinä "pissatessahan" ne tekee itseasiassa katetrin sille autolle. No kaveri sanoi, että hän tähtäsi ja ampui ja kaveri älähti ja piteli niskaansa ja lähti luikkimaan autoon ja samassa koko porukka. Sitten mä rupesin kelaamaan, että hetkine, ampui niskaan, kakskakkonen, sanoko se kakskakkonen vai ilmakivääri? Mä kysyin, että siis hä, ammuiksää sitä kakskakkosella niskaan? Joo, ammuin. Näin meillä ne asiat hoidetaan, ei mitään poliiseja. Mitä jos olis osunu päähän? Kaveri sanoi, että ei häntä kiinnosta. Oli yö, ei häntä kukaan olis saanu kiinni. Eipähän oo kaverit tullu enää koskaan varastamaan hänen autostaan dieseliä.

No sain tankattua ja sitten alkoi takatulomatka. Voitte kuvitella sen fiiliksen, kun liikenneympyrässä kuuluu takaa sellainen epämääräinen, mutta semi-voimakas kumahdus ja tajuat, että mulla oli kaks lavaa maalia kyydissä ja en laittanu pystytukee siihen väliin. Mä siinä ajaessani jo rukoilin, että rakas Taivaan Iskä, älä anna niitten maalien vaan olla kaatunu sinne taakse, anna olla silleesti vaan olla käyny, että se lava vähän liukui siellä.

Niitten maaliämpäreiden ympärillähän oli oli pari hassua kerrosta elmukelmua, josta on kuulemma varoitettu kuskeja ennenkin, mutta eihän tuuraaja näistä tiedä. No Nehän pitää kun liima. NOOOT. Olis pitäny tukea ne ennen lähtöä, mutta minä kun aattelin, että ne pysyy siellä ja matka oli lyhyt. No en saanu toivomaani vastausta rukoukseeni, joskin se miksi näin kävi ja oliko se sattumaa, johdatusta, vai inversio (kummelifanit tietää) eli käänsikö Taivaan Iskä ikävän asian hyväksi onkin kokonansa toinen kertomus, mutta sen verran valotan, että siitäkin seurasi hyvää. No kun avasin perälaudan ja kurkkasin sisään, niin valkosta maalia joka puolella. 27 ämpäriä rikki tai sotkussa. 55 sain pelastettua.

No siitä sitten siivoamaan. Siinä jo huokasin, että miten mää nyt tän klaaraan? Maalia kaikkialla ja housut ja kengät maalissa ja maali vaan sotkee lisää. Hämmästyksekseni kukaan ei ollut vihainen, vaan lohduttivat, että kaikki kuskit täällä on sössiny maalit joskus lavalle. Sain apuakin paljon. Imeytysaineen ja lakaisun ja siivoilun jälkeen oli aika lähteä pesuun.

Paikalliselle pomollekin sanoin, että oon tosi pahoillani, että voin ainakin jättää tän päivän tunnit kirjaamatta. Pomo sanoi, että äsh älä suotta, näitä sattuu. Siinä vähän armon kokemusta tälle päivälle. Oli mieli massa, ja sitä olisi itseään syyttänyt niin mielellään, mutta kukaan muu ei syyttänyt.

Sitten vielä kontin sisäpesu ja on the road. Kerkisin vielä ajaan pari toimitustakin.

Mitäköhän huomenna?