Kliseiden klisee

Rauha

Varmasti melkein jokainen on kuullut joltain uskoontulleelta tutultaan, kuinka hän koki sisäisen rauhan. Joopajoo, eikö niin? Aika inflaation kokenut sana, niinkuin rakkauskin. Suuria sanoja, joita viskellään kuin viljaa pellolle oman edun toivossa, saatat ajatella - ja usein ihan hyvin perusteinkin. 

Totuus on kuitenkin niin, että yhdeksänkymmentä prosenttiakaan feikkiä ei voi kumota todellisen kymmenen prosentin olemassaoloa. Rauhaa ja rakkautta on olemassa. Raamattu puhuu yli ymmärryksen käyvästä rauhasta. Johannes, yksi Jeesuksen opetuslapsista, kirjoittaa silminnäkijähavainnossaan Jeesuksen luvanneen: (Joh 14:27) ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” 

Ennen tuo lause kuulosti minusta lähinnä hienolta korulauseelta, kaunista filosofiaa ja kivoja sanoja, mutta olen saanut itse omakohtaisesti kokea mitä on Jeesuksen rauha ja sitä ei voita mikään. Kaiken arjen turbulenssin yläpuolelle nostaa Jumalan antama rauha, ettei tarvi hötkyillä ja stressata kaikesta. Ja onhan se nyt hyvänen aika cooliakin kun ei asiat, jotka ennen suisti helposti ryyppäämään tai jos jonkinlaiseen masennukseen tai vihastukseen tai "minulla on oikeus" -känkkäränkköihin, vaikuta, vaan pystyy rauhassa näkemään, että aurinko paistaa pilvien yläpuolella aina.

Kun elämä heittelee

Tämän kirjoitushetkellä istun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Menin varaamaan sunnuntain paluulennon perjantaille. Voin kertoa teille, että en alkanut kiukuttelemaan, eikä hymy hyytynyt. Ensimmäinen ajatus oli, että mitäköhän jännää tämä hassi pitää sisällään. Pari puhelua ja työvuoron sai siirrettyä niin, että voin lentää aamulennolla ja nukkua vielä hyvät unet kämpillä ja lähteä iltavuoroon ajoon.

Se, miten kuvailisin kansankielellä tuota kliseistä sisäistä rauhaa on se, että olen missä vaan kuin kotonani. Positiivinen vire säilyy ja voin vaan olla ilman, että on millään tavalla poissa tolaltaan tai rauhaton olo. Muistan kyllä aiemman ajan, milloin matkustamiseen liittyi aina kalja ja ulkomailla ollessa vaikkapa työmatkalla oli kuitenkin aina vähän jotenkin poissa elementissään, tunsi olevansa "vieraalla maalla", nukkui huonommin, eikä osannut samalla tavalla olla levossa. Tiedän monen samaistuvan tähän. Suuri osa Suomalaisista ei tiedä lomista tai vapaapäivistä ilman alkoholia, eikä hiljaisuudesta, joka sisältää rauhaa. Tässä tilanteessa, mitkään ärräpäät ei auttaisi ja virheitä sitäpaitsi sattuu. Miksi pitäisi yrittää pyyhkiä jos täytyy joka tapauksessa pestä housut ja takapuoli?

Ensin menin syömään ja sain Burgerkingissä todella ala-arvoisen hampurilaisen joka maistui härskille rasvalle. Pyysin uuden, sekin oli huono. Mutta totesin, että kyllä mä tän syön, mutta tarkkailepa noita hampurilaisia, niissä ei ole kaikki kohdallaan.. Myyjä ei voinut maistaa lihaa, sillä oli itse hindu, mutta arveli tietävänsä, että huonosti puhdistettu parila tuon teki. Syy oli tietysti vuokrasiivousfirman. Noh. Maha tuli täyteen, enkä ajatellut ruveta kiukuttelemaan työntekijälle. Ostin siinä syödessäni lipun aamulennolle ja sitten  kirjoitin palautteen Burger Kingille, ehkä ne tarjoo mulle safkat joskus tai sitten ei. Sitten hain kahvit ja menin istuskelemaan ja kirjoittelin ystäville.

Kävi tylsäksi

Kun ei ollu tekemistä, kyselin Herralta tässä ympäröivistä ihmisistä ja täällä lentokentällä Kainuu loungessa istui eräs tummaihoinen nainen ja poikansa nukkui vieressä.

Jotenkin tuo nainen korostui minulle ja kyselin Herralta, että näyttäisikö Hän minulle jotain tuosta naisesta. Koin nimen Richie tai Richard ja sitten päivän toukokuun 7. Menin esittäytymään, että hei, mä olen evankelista ja mulla on harrastuksena saattaa itseni potentiaalisesti noloihin tilanteisiin. Yritän opetella kuulemaan Jumalaa ja voisinko harjoitella ja sanoa mitä koin. Sain luvan ja kysyin, että sanooko Richard tai Richie jotain ja entä toukokuun 7. päivä? Hän sanoi, että Richie itseasiassa sanoo, se on hänen isäpuolensa. Päivämäärä ei sanonut mitään.

Kysyin, että oliko tällä Richiellä sun elämään kenties iso vaikutus. Vastaus oli, että ehkä ennemminkin toisin päin. Odotin, että saisin jotain jatkoa tuohon Richie nimeen, mutta ei tapahtunut mitään. Ehkäpä sain sen vain, jotta saisin keskusteluyhteyden auki. Sitten Nainen kertoi isovanhemmistaan, hänen isoisänsä oli perustanut seurakunnan ja isäitinsä ollut vähän niinkuin seurakunnan äiti. Isoisä oli ensimmäinen orjuudesta vapautettu heidän suvussaan, muistaakseni vuonna 1891.

Nainen oli taitelija ja taiteiden opettaja. Oli paljonkin opiskellut. Ja opettanut kuvataiteita ulkomailla monessakin maassa. Kysyin, että oletko opettanut tai harkinnut terapeuttista taidetta. Edelleen taiteissa se oman tunteen välittäminen maalaukseen oli sellainen mitä hän hakee. Kysyin, että onko niin, että vähän niinkun kielissä, että sanavarasto on liian kapea? Nainen hihkaisi, että juuri noin hän sen asian kuvaisi. Sanoin, että koen että vaikka et sitä nyt tee, että sulla olis sellainen lahja auttaa toisia avaamaan sisäisiä lukkoja taiteen avulla.

Samalla mainitsin, että koen hänen olevan herkkä joka liittyy Taivasten Valtakunnan kannalta profetaalisiin lahjoihin ja kysyin, että onko niin kun tulet johonkin tilaan, aistit ilmapiirin muita helpommin, samoin kuin muiden tunnetiloja. Käsittääkseni asia oli niin.

Sitten kerroin, että olin varannut lennon väärälle päivälle. Nainen kertoi myös tulleensa vääränä päivänä kentälle, hän tuli sunnuntaina kun lento olikin maanantaille. Minä taas sunnuntaina kun olin varannut lennon vahingossa perjantaille. Totesin naurahtaen, että me ollaan vähän niinkun samassa veneessä.

Keskusteltiin vielä hengellisistä asioista aika paljonkin siinä, kerroin miten päädyin ajamaan rekkaa ja kerroin monista ihmeistä. Sitten kysyin vielä, että onko mitään missä tarvitset ihmettä. Hän kertoi, että oli edellisellä lennolla saanut vartavan päänsäryn, tuntui kuin silmä olisi meinannut räjähtää tai jotain. Se oli mennyt parilla buranalla ja kolmen tunnin unilla ohi, mutta oli hieman huolissaan tulevaa lentoa ajatellen.

Kysyin, saanko asettaa käden pään päälle ja luvalla rukoilin ja käksin terveyttä ja myöskin käsittelin tapahtuneeseen liittyneen pelon ja julistin, että Jeesus syrjäyttää kaiken pelon. Sitten rukoilin vielä, että Herra avaa seuraavan oven hänelle ja rukoilin, että se alue aukeaa, että hän voi todella välittää taiteeseensa jotain, minkä ihmiset näkevät ja eivät ainoastaan ymmärrä, vaan tulevat hoidetuksikin ja lukkoja aukeaa. Siunasin häntä ja hänen poikaansa ja kiitin, että sain rukoilla hänen puolestaan.

Mitä pitäisi tulla, kun puristetaan appelsiinia?

Jos puristaisit appelsiinia ja lopputuloksena olis piimää, niin kyllä varmasti tulisi sylkyreaktio, että eihän tämä ole luonnollista. No samoin, jos uskovaa puristellaan, niin meistähän pitäisi tulla lisää Jeesusta pihalle, eikä ärräpäitä, eikö niin?  Miten on mahdollista elää niin, ettei v-ketuta? Inhimillisesti mahdotonta, mutta uudestisyntyneenä, eli Pyhän Hengen voimassa se on täysin mahdollista, jopa yliluonnollisen luonnollista.

Kirjoitan Pyhästä Hengestä erillisessä blogipostauksessa erikseen niin kansantajuisesti kuin sen osaan laittaa. Sanottakoon tässä vain se, että siinä piilee avain kaikkeen.