Näkymät vuoteen 2024

Miten vuoteen 2024?

Vuosi vaihdettiin yhdessä ESY:llä, jossa seurakunnat tulivat yhteen. Se, mitä itse olen rukoillut vuosia, että seurakuntien raja-aidat murtuu ja että meidät tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta, sitä oli ilmassa. Oli myös tilaa ja vapaus ylistää ja karkeloida. 

Moni uskonnollinen ihminen pahastuu vapaasta ylistämisestä. Siitä, että Jumalan lapset tanssii iloisesti Isälleen, ylistää Jeesusta. Miettikää, selvinpäin! Kehtaavat pitää hauskaa ja tanssia. Pitäisi vaan hartaasti ja hillitysti seistä hiljaa paikallaan, sillä se vain pidetään arvokkaana. Näin voi olla, jos ei tunne Isää. Ylistä Herraa minun sieluni, sanoo psalmisti ja kuningas Daavid. Siis kaikki mitä minussa on.  Samalla monikaan ei pidä outona, että jalkapallo-ottelussa lauletaan, tanssitaan ja riehaannutaan ja kännissä ja baarissa on normaalia vähän tanssia ja laulaa. Nämä esimerkit ovat vain halpoja kopioita siitä, mitä on todellinen vapaus ja ilo. Myös Jarno Piipponen puhui eilen tästä samasta asiasta.

Tästä Efesolaiskirjeen kohdasta tuli minulle kuluneena vuotena tosi tärkeä. Ei sillä, ettäkö olisin juopunut viinistä kertaakaan viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, vaan siitä, että olen etsinut sitä aitoa ja alkuperäistä ja Herra on näyttänyt sitä minulle.

”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen toisillenne psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin. Laulakaa ja soittakaa sydämestänne Herralle kiittäen aina kaikesta Jumalaa ja Isää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ja olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa.”

‭‭Efesolaisille‬ ‭5‬:‭18‬-‭21‬ ‭FINRK‬‬

Puhuin lyhyesti yleisölle sydänten yhteydestä ja keskinäisestä rakkaudesta. Siitä Jumalan lapset tunnetaan ja siitä maailma todella näkee Jeesuksen. Puhuin leimakirveistä. Puhuin siitä, että venyttäkää uskoanne, uskokaa isompia asioita. Puhuin, että tänä vuonna tietyt paineet hellittää, ne ovat olleet kuin raskauspaineita ja ne ovat ohi noin yhdeksässä kuukaudessa.

Ei voi olla niin, että moottoripyöräjengeillä tai millä tahansa muulla yhteisöllä olisi parempi veljeys kuin Jumalan lapsilla, mutta niin vaan usein on ollut. Niin ei saa olla. Kuinka valmis siis ole kunnioittamaan veljiäsi ja siskojasi Herrassa? Oletko valmis kärsimään vääryyttä ja pahanpuhumista. Oletko valmis sietämään veljesi keskeneräisyyttä? Oletko valmis sitomaan haavoja, eikä tökkimään niitä? Oletko valmis hautaamaan leimakirveet? Oletko valmis tuntemaan Jumalan perheen sydämen tasolla, eikä ulkoisten merkkien mukaan, hyvän ja pahan tiedon puusta syöden?

Uskon, että paineet joita moni uskova, etenkin mies on kuluvalla vuodella kokenut, ne puristukset tulevat päätökseen aivan alkuvuonna. Nyt ei ole aikaa vuosien sisäiselle parantumiselle vaan asioita tapahtuu paljon nopeammin, koska Kristuksen ruumiin siis uskovien ihmisten täytyy ottaa paikkansa ja alkaa rukoilemaan, siunaamaan ja rakastamaan Suomea ja suomalaisia, kaikkia eri seurakuntia, jotka pitävät Jeesusta Jumalana ja pelastajana ja Raamattua Jumalan Sanana. Seurakuntien raja-aitojen on aika murtua. Se tapahtuu, siunaamalla. Vierailkaamme toistemme seurakunnissa! 

Annetaan julistajille ja vastuunkantajille positiivista palautetta, he eivät juuri saa kuin vikinää. Moni ehkä ajattelee, että kyllähän se tietää. Ei se tiedä. Julistaminen on yksinäistä puuhaa. Suomalaisten reaktiot ovat kuin Kummelin kuuluisasta "tonnin seteli" sketsistä.

Kun yksi jäsen kärsii, koko ruumis kärsii. Kun yksi kokee voittoja, koko ruumis kokee voittoja. Tämä uskovaisuus ei ole yksilösuoritus, vaan erittäin vaativa, mutta antoisa joukkueurheilu, jossa on miehiä ja naisia, äitejä ja isiä, poikia ja tyttäriä. Niin maallisia kuin hengellisiä vanhempia ja lapsia.

Ei ole enää aika leikkiä seurakuntaa omissa poteroissa. Ei tarvi olla profeetta nähdäkseen, että koko maailmassa on tuulettimeen osunut muutakin kuin pölyä. On sotia, maanjäristyksiä, tsunameita, huhuja sodista, on kahtiajakoa kaikissa mahdollisissa asiosisa.

Kahtiajako ei tule väistymään. Erottelu kasvaa niin, että se muuttuu jo sirkumaisen räikeäksi. Miksi? Siksi, että mahdollisimman moni voisi pelastua. Siksi, ettei ole tilaa harmaalla alueella. On valittava puolensa. Ei ole mahdollista selviytyä tapauskovana, nimikristittynä. Tulemme aikaan kun on mahdollista selvityä vain siten, että kuulee Herran Hengen johdatuksen arkipäivissäkin ja pysähtyy kuuntelemaan. Ei vain puolison valinnassa ja työpaikka-asioissa. Vaan arjen askeleissa. Yhdessä Jumalan kanssa. Isän kanssa.

Herra kääntää Isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Kenen lasten ja kenen isien? Uskovien isien sydämet lasten puoleen ja uskovien lasten sydämet isien puoleen, koska toisaalla sana sanoo, että viimeisinä aikoina monien sydän kylmenee ja jopa perheen sisällä lapset ilmiantavat isänsä ja isät lapsensa. Näimme tällaista jaottelua jo pandemian aikana. Näemme tällaista dikotomiaa poliittisella areenalla. Sitä on nähtävissä joka paikassa. 

Vielä on aikaa varustautua, mutta ei ole yhtään aikaa leikkimiseen. Nyt on aika kerätä pahan päivän varalle. Uskon, että Jumala antaa viisautta nyt monelle vaurastua, mutta kehoitan varomaan. Se vaurastuminen ei ole sinua varten. Se ei ole elintason nostamista varten, vaan se on sitä varten, kun rytisee. Se on uskovien turvapaikkaa varten. Se on niitä varten, jotka eivät ole nähneet tai uskoneet, että yhteiskunta tulee rytisemään.

Nyt on aika muistaa se sotavarustus, joka meille on annettu. Se ei ole leimakirves, se ei ole juorun säilä, vaan se on Pelastuksen kypärä suojelemaan mieli ja ajatukset kaikilta pimeyden suggestioilta, Uskon Kilpi kaikkea epäuskoa ja vihollisen kirouksia - palavia nuolia vastaan uskon kilpi jo varjelee sydämen, sydämen tila on niin tärkeä, sieltä se rauha lähtee, siellä rauha asuu. Muistetaan alttiuden kengät joka tilassa julistaa Rauhan ilosanomaa; se onnistuu vain rauhasta käsin. Ei oikeassa olemisen kiivaudella. Totuuden vyön funktio on mahdollistaa totuudessa pysyminen juostessakin. Ennen vanhaan kupeet vyötettiin, niin että helmoihin ei kompastuttu juostessa. Totuudesta ei voi tinkiä edes äkkitilanteissa. Sitten meillä on taisteluase, Hengen miekka, joka on Jumalan Rhema-sana. Se on eläväksi tullut Jumalan Sana. Sen voi saada vain lukemalla Jumalan Sanaa ravinnoksi, Usko tulee sieltä. Sieltä Jumala voi nostaa asioita esille niin, että tietämällä tiedät että se tulee kohdallasi eloon ja toteutuu. Näin koko hengellinen sotavarustus on päällä. Vielä on varustuksena Sanan lupaus, että meillä on Kristuksen mieli - sitä joutuu välillä julistamaan vastalääkkeeksi risteileville ajatuksille, jotka 2. Kor 10 mukaan vangitaan Kristukselle kuuliaisiksi, eli julistetaan miten asia on ja että tälle ajatukselle ei anneta tilaa muhia.

Vielä sana perheistä ja Pohjolasta. Pohjolassa on viikinkitaustaa. Kaikki siitä ei ole hyvää, mutta se miten perhe on ollut lähellä, vaimot ja lapset tärkeitä ja puolustamisen arvoisia, se on se mikä tulee pitää ja minkä puolesta taistella ja minkä pitäisi myös toimia motiivina rukoilla lakkaamatta Suomen, rajojen ja rauhan puolesta. On syytä rukoilla avioliittojen puolesta, terveiden perheiden puolesta jotka synnyttävät tasapainoisia lapsia ja tulevia aikuisia, joita ei ole aivopesty kapinoimaan perhearvoja vastaan, sukupuolirooleja vastaan, yhteiskuntaa ja vastuunkantoa vastaan, vaan sellaisia jotka kantavat vastuuta ja kantavat niitä joiden jalat eivät kanna. Suomalaiset ovat erittäin poikkeuksellinen, resilientti, sisukas kansa. Ei se ole sattumaa. Nyt on sisun ja päämäärätietoisuuden aika. Aika toimia oikein. Se on suomalaisuudessa, se saadaan valjastettua käyttöön kun Jumala saa sen vahvistaa. Ilman Pyhää Henkeä on mahdollista vain väsyä ja grillata omaa lihaa, vaikka haluaisikin toimia oikein. 

Pyydä siis Jumalalta suuria. Suuria asioita, suurta sydäntä. Liikeideoita, ideoita vaurastumiseen, ideoita yrittämiseen. Ideoita varustamiseen ja varustautumiseen. 

Vuodet vaihtuu. Jumala on sama. Jeesus on kuningas vuodesta toiseen ja ajan ulkopuolella. Siunausta ja johdatusta elämääsi tänä vuonna 2024.