Tarvitaan uusi yritysmuoto!
Suomen ja päättäjien tarvitsee herätä oman maan nuorison, syrjäytyneiden, ahdistuneiden ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten tilanteeseen aktiivisesti!
Ratkaisu tähän asiaan on edellisen postaukseni aiheen, eli kehitystyhteistyö 2.0:n ympärille rakennettava sosiaalisten yritysten verkosto.
Lyhyesti:
Oy:ssa tärkeimpänä on epäinhimillinen voiton maksimointi, sOy:ssä tärkeimpänä olisi kulujen minimoiminen.
Pidemmästi:
Normaalisti yrityksen pitää tuottaa voittoa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman tehokkaasti. Osakeyhtiöissä jokainen kvartaali ratkaisee ja ihmiset menevät näiden rahaprässien paineessa rikki. Ihmisestä kun ei voi puristaa joka päivä enemmän ja enemmän voittoa ja hyötyä. Ihminen on ihminen, elävä ja ajatteleva kompleksinen kokonaisuus, jolla on työmarkkinoiden ulkopuolella olevia onnellisuus- ja onnettomuustekijöitä. Voiko esimeriksi kolmen pienen lapsen isä olla täydessä vedossa, kun lapset opettelevat nukkumaan, sairastavat, näkevät painajaisia ja kaikkea muuta mitä elämään kuuluu?
Sitten jos tuo paine käy liian raskaaksi, niin pitääkö silloin vain jäädä sosiaalitukien varaan? Sieltä nouseminen kannustinloukkujen yli on kuin yrittäisi takaisin työmarkkinoille American Ninja -radan kautta.
Sosiaalisten yritysten tehtävä olisi voiton maksimointien sijasta kulujen minimointi. Yhdessä kehitystyhteistö 2.0:n toimien kanssa sosiaaliset yritykset voisivat työllistää työmarkkinoilta tippuneita ja nostaa heitä takaisin yhteiskunnan rattaisiin, arkirytmeihin ja rutiineihin, aktiiviseen työyhteisön ystäväpiiriin, kenties takaisin harrastuksiin ja niin edelleen. Sosiaalisessa yrityksessä työpanoksen arvo muodostuisi valtion säästämien moninaisten sosiaalitukien osittaisena leikkaantumisena (sosiaalituet, asumistuet, terveys-, mielenterveyskulut) ja työn tuloksen summana.
Sosiaalisten yritysten verkosto voisi erityisesti kiertotaloudessa tehdä merkityksellistä työtä, kunnostaen, uudistaen, pakaten ja lähettäen konkreettisia asioita kehitysyhteistyökohteiseiin, kehitysyhteistyövaroilla.
SOy olisi myös ideaalinen paikka työharjoitteluille, oppisopimuskoulutuksille ja muulle kouluttautumiselle, joka johtaa työelämään. SOyssä hidastus, harjoittelu tai virhe ei ensimmäisenä korreloisi toimistusjohtajan ohimoverisuonten raksahtelun kanssa.
Olisiko vanhan tavaran hidas kunnostus tukityöllistämisen kautta tehotonta? Esitän vastakysymyksen: Minkälainen vastine on saatu vuosikymmenten aikana lähetetyille kehitysyhteistyömiljardeille?
Eikö teho pidä laskea suurempana kokonaisuutena, johon otetaan koko yhteiskunta huomioon? Jos mikroskoopilla katsotaan tarpeeksi rajattua yksityiskohtaa, voidaan sillä saralla hioa tehokkuutta vaikka kuinka, mutta todellisuudessa siihen laitettu panostus voi olla kuluiltaan kohtuutonta kokonaishyötyyn nähden.
Suomi virastoineen ja virkamiehineen tarvitsee muutenkin virastorajat ylittäviä johtajia, jotka eivät pelaa virkamiesflipperiä ihmisellä ja oman viraston budjeteilla, vaan sellaisia integriteetin ihmisiä, jotka näkevät kausaliteetteja ja ajattelevat laajasti ja oman laatikon ulkopuolelta ja isänmaan ja kansalaisten parhaan kannalta. Siinä olisikin savotta, löytää sellaiset ihmiset, ettei pääse käymään niinkuin hyvinvointialueiden johtajien kanssa. Syntyi uusi hillotolppa valmiina uudelle poliittiselle tuolileikille.
Huom sOy ei missään tilanteess voi korvata Oy:tä, se olisi täysin oma yritysmuotonsa, joka ei voi kilpailla osakeyhtiöiden kanssa lainkaan. Tästä syystä sOy voisi olla olemassa vain yhdessä Kehitysyhteistyö 2.0:n kaltaisen toiminnan kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti