Kehitysyhteistyö 2.0
Mietin tässä, että miksi Suomesta annetaan käytännössä vastikkeetonta kehitystyhteistyötukea 1 117 000 000€ vuodessa?n (https://um.fi/suomen-kehitysyhteistyon-maararahat)
Lyhyesti: Kehitystyhteistyövarat pitäisi kierrättää kotimaan markkinoiden kautta niin, että annettu apu on ehdottomasti jotain muuta kuin rahaa. Tämä tarkoittaisi kiertotalouden tehostamista, töitä, tuotteita ja yrittäjyyttä kohdistettuna kehitysyhteistyömaihin ja jättäisi ison osan kehitysyhteistyövaroista kotimaahan monikertaisina verotuloina.
Pitkästi:
On julkisesti tiedossa, että kehitysmaihin kohdistettu rahallinen avustus on tehotonta ja korruptoitunutta. Se on ollut sitä vuosikymmenet tai ehkä aina, historia kyllä selittää kausaliteetteja.
En ehdota, että kehitysyhteistyötä lopetetaan. Heikompia kuuluu auttaa. Eri asia on kuitenkin, kuinka autetaan. Kehitysmaissa terveydenhuolto, perustarpeet, hygienia, infra ja koulutus ovat olennaisimpia asioita, mihin apuja tarvitaan. Ei pankkien tai valtioiden taseet (tai heimopäälliköiden henkilökohtaiset kalustohankinnat tai asevarustelu)
Kehitysyhteistyöavustukset pitää antaa siten, että korruption riski on nykyistä pienempi. Esimerkiksi pyörätuolia tai laastaria on vaikea käyttää sotimiseen ja sen päätyminen väärälle henkilölle on vähemmän todennäköistä. Pyörätuoli päätynee pyörätuolia tarvitsevalle suuremmalla todennäköisyydellä kuin että pyörätuolia tarvitsevalle ostetaan kohdemaassa kehitysyhteistyövaroin pyörätuoli. Ja jos ostettaisiin, sitä seuraisin raporttirumba, joka nostaa pyörätuolin kokonaisarvon hurjan korkeaksi.
Kehitystyhteistyövarat pitää ohjata tuottavaan kotimaiseen työhön ja kiertotalouteen joka tähtää kehitystyhteistyötuloksiin. Samalla se luo työpaikkoja ja kehitysyhteistyövaroja jää kotimaan kiertoon.
Suomalaisille vanhentuneet tai pois muodista tai leasing-sopimuksista olevat sairaalatarvikkeet, tai vaikkapa kaupunkipyörät, katuvalot, pelastuslaitoksien ja poliisien ajoneuvot, vedenpuhdistamojen vanhentunut tai käytetty tekniikka olisi oivallista vientitavaraa ja sen huolto- tai uudelleen kelvolliseksitekeminen loisi työpaikkoja monenlaisille osaajille.
Näiden toimien pariin voi työpaikkojen lisäksi syntyä aivan kaikkea Suomea hyödyntävää: tukityöllistämistä, oppisopimuskoulutuksia, koulutus- ja koululaitosyhteistyötä, yrittäjyyttä, kiertotalousinnovaatioita ja vaikka mitä. Esimerkiksi nyt vaikka sähköisten sairaalasänkyjen hyötykäyttö sähköverkon ulkopuolella vaatisi modulaarisen akkujärjestelmän, jossa akku voitaisiin kytkeä sänkyyn silloin kun hoitajan tarvii sitä liikuttaa. Akkuja voi kierrättää tai herätellä uudelleen, ja lataamiseen voidaan kehittää järkevä aurinkopaneelipaketti. Yksi sairaala pärjäisi sänkyihin nähden murto-osalla vaikkapa pyörillä siirrettäviä virtalähteitä.
Miksi Suomessa heitetään niin paljon hyödyllistä roskiin? Siksi koska kierrättäviä toimijoita on niin vähän tai heitä ei tunneta ja siksi koska tulee halvemmaksi ajankäytöllisesti ja siten myös taloudellisesti laittaa kallisarvoinen tavara roskiin kuin etsiä sille uusi kohde kokonaan oman kontaktipinnan ulkopuolelta.
Tähän kaikkeen voi yhdistää vielä vihreiden ilmastolliset tavoitteet, niin kaikki voivat iloita tahoillaan. Kun lasketaan säästetyt luonnonvarat, hirveänkauheat hiilidioksidit ja ilmastonmuutosvaroja voitaisiin ohjata myös Suomessa kehitystyhteistyömaata varten tehtäviin innovointeihin, niin todellinen impakti olisi nykyisestään aivan toisessa kokoluokassa.
On otettava huomioon ihmisen ja maailman tendenssi korruptioon. Jos ihmiskuva on se, että ihminen on pohjimmiltaan ihan hyvä ja tekee asioita yhteisen hyvinvoinnin eteen, ollaan kaaduttu nenälleen jo ennenkuin aloitetaan. Kolikon toinen puoli on se, että JOS se otetaan huomioon, voidaan saada aikaan paljon todellisia asioita ja todellisia hyötyjä.
On aika nousta raporttien ja silmänpalvonnan tasolta kaipaamaan mahdollisimman hyvää (mutta nyt edes jonkinlaista) vastetta.
Kommentit
Lähetä kommentti