Uskonnollisuus
Jeesus murhattiin uskonnollisten kukkoilijoiden toimesta. Uskonnollisuus on elävän uskon pahin vihollinen. Uskonnollisuus on pimeydestä. Saatanan vahva eksytys joka vastustaa Jumalan henkilökohtaista tuntemista.
Uskonnollisuus laittaa ihmisten päälle taakkoja, joita kukaan ei jaksa eikä pysty kantamaan, mutta laittaa samalla toiset kyttäämään toisia sen perusteella, mitä näkyy pintaan. Sen perusteella, mitä luullaan tietävän toisista pelkän naaman, tilanteen, yhden hetken tai tuttavien perusteella.
Uskonnollisuus vaatii, leimaa, kyttää ja kaivelee. Uskonnollisuus on rutiineja, rituaaleja, häpeää, politikointia, titteleitä, kytköksiä, ja asemia. Uskonnollinen ihminen ei tunne Jumalaa, vaikka voi siteerata Raamattua. Uskonnollisuutta on kaikkialla, ei ainoastaan kristinuskossa, vaan esimerkiksi islamille on tunnuspiirteistä juuri uskonnollisuus. Uskonnollisuutta löytyy myös vihreästä ideologiasta, veganistmista, feminismistä, wokeismistä ja erityisesti ateismista.
Uskonnollisuudelle ominaista on myös vihamielinen ja aktiivinen toiminta, käännytys ja muiden mielipiteiden dissaaminen, suoraan tai epäsuoraan passiivisagressiivisesti.
Jeesus tuli debunkkaamaan uskonnollisen mindsetin ja osoittamaan, että uskossa on kyse henkilökohtaisesta suhteesta elävään Jumalaan. Jeesus oli koko ajan yhteydessä Isään, paitsi ristillä pienen hetken verran, kun maailman syntitaakka johti Jumalan hylkäämään ainoan poikansa ristille kuolemaan - tai siltä Jeesuksesta hetken tuntui. Se oli kuitenkin Heidän (Hänen) keskinäisestä sopimuskestaan tapahtuva pelastusoperaatio jollaista ei ole ollut ennen, eikä koskaan sen jälkeen.
Kristinuskossa on kyse elävästä yhteydestä Jumalaan ja se kulminoitui pääsiäiseen kun Jeesus 33,5 vuotta synnitöntä elämää eläneenä kärsi ristillä pahoinpitelyt, häväistykset ja murhaamisensa, jotta ihmiset voisivat nähdä, että Jumala on Isä ja hyvä Isä.
Niin monella meistä, itseni mukaanlukien, on niin huonoja kokemuksia uskonnollisuudesta ja uskonnollisista ihmisistä edustamassa meille sitä millaista on olla uskova, että ei ole ihme, että voi olla, että olet sanonut että tuollaisten kanssa en halua olla missään tekemisissä.
En puhu nyt korkealta ja kovaa. Meillä kaikilla on tendenssiä uskonnolliseen käyttäytymiseen, eikä täydellistä löydykään vielä tässä ajassa. On silti äärimmäisen tärkeä erottaa, että kun olet pettynyt Jumalaan, olet todennäköisesti pettynyt ihmisiin tai siitä, mitä he ovat kertoneet sinulle Jumalasta, sillä jos tuntisit Jumalan, et voisi pettyä Häneen.
Jumalan lapsen asema on aivan ylivertainen, ei tarvi olla lapsellinen tai ignorantti, hyväuskoinen tai hölmö, mutta saa olla lapsenkaltaisesti luottava silloinkin kun on aikuisen kapasiteetti ajatella ja tehdä valintoja. Sekin on oma prosessinsa, sillä siinä välissä vaikuttaa meidän omat biologiset vanhempamme tai heidän olemattomuus. Se onkin kokonaan toinen juttunsa se , oppia olemaan Jumalan lapsi. Siitä jollain toisella kertaa.
Tämän jutun tarkoitus on vahvistaa sitä sanomaa, minkä Jeesus kävi täällä elämällään ja teoillaan osoittamassa: Jumala on oikeasti hyvä, Jumala on oikeasti Isä. Jumala on oikeasti hyvä Isä. Sinunkin Isä.
Kommentit
Lähetä kommentti