Suomen parlamentaarisen demokratian sudenkuoppia.
Löydän muutaman haaksirikkotason ongelman, jotka estävät todellisen kehityksen ja jättävät yhteiskunnan sutimaan paikoillaan tai korkeintaan lähtökuoppiinsa. Vaalikaudesta toiseen, - päiväni murmelina- .
1. Vaalikaudet katkaisevat tai suorastaan peruuttavat edellisen vaalikauden valmistelut ja päätöksiäkin. Lisätään tähän heiluriliike, mikä aiheutuu silloin jos vallassa oleva hallitus tekee Suomelle edullisia, mutta kiperiä ratkaisuja ja joku demografia joutuu tinkimään saavutetuista eduista. Tämä näkynee äänestyskäyttäytymisessä ja seuraavaan hallitukseen äänestetään taas toiselta laidalta, joka nollaa edellisen hallituksen toimet. Miten tämä neljän vuoden virkamieshippa voi olla Suomen etu? Sama tietysti kuntavaaleissa.
2. Hallituksen ja opposition muodostuminen: esimerkki viime eduskuntavaaleista, mikä tuntuu kansalaisen järjelle epäreilulta: suurin nousija on nyt oppositiossa ja suurin putoaja istuu hallituksessa, nämä puljaukset eivät luo uskoa demokratiaan.
3. Ministerien, kansanedustajien ja vikramiesten nuhteettomuus. Ei voi olla rikoksia tilillä (pl. mennyt elämä eli selvästi jostain nuoruuden törttöilystä lähtöiset, mutta kymmeniä vuosia taakse jääneet asiat voisi kyllä armahtaa) Eikä voi tulla rikoksia virkamieskaudella ilman seuraamuksia.
4. Vastuuton valta ja muiden rahat. Huonoin yhtälö, mitä voi olla. Tietty vastuunalaisuus toisi myös huolellisuutta ja harkintaa päätöksentekoihin. Tällä hetkellä vastuu tarkoittaa korkeintaan viran menettämistä ja monessa tapauksessa kultaista kädenpuristusta ja jotain virkaa jossain toisessa tehtävässä. Tapahtuisiko näin vaikka jos työntekijä jäisi vilpistä kiinni Lidlin paistopisteellä? I don´t think so.
5. Saavutettu äänimäärä vs. vaalipiiri; joku voi nousta aivan pienillä äänillä ja toinen voi jäädä kuin nalli kalliolle tuhansilla äänillä. Tapahtuuko tässä kansan enemmistön tahto? Onko demokratiaa, että painotetaan immateriaalista alueen suhteellista väkimäärää?
6. Joukkojen johtaminen edestä on ensiarvoisen tärkeää ja tosiasiallisen unohdettua. Suomen armeijassakin on otettu syväjohtamisen malli käyttöön ja kaikkialla on tiedossa, että esimerkillä johdetaan. Et voi viedä muita sinne, missä et ole itse käynyt. Johtaja on johtaja taitojen, tietojen ja suunnannäyttämisen syistä, eikä privilegiosta. Toimet ja henkilökohtainen elämä puhuvat huutaen samalla kun sanat kuiskaavat.
* Jokeri) Parlamentaarinen demokratia ei toimi. Suora demokratia on liian altis populismille ja ignoranttiudelle. Entä jos olisi arpavaalit oikeustoimikelpoisista Suomen kansalaisista ja kansanedustaminen olisi velvollisuus, eikä etu, ja siitä maksettaisiin suomalaisten mediaanipalkkaa lisättynä tarpeellisilla kansanedustajan työsuhde-eduilla? Tulotiedot julkisesti seurattavaksi nettisivuille edustajan kaikkien tilien osalta. Avustajien tietotaitoon voisi tällöin panostaa saman verran kuin kansanedustajan tietotaitoon tai ehkä enemmänkin ja heidänkin tulotietonsa täytyisi olla täysin julkisia. On hyväksyttävä ja tiedostettava ihmisen raadollisuus ja korruption todellisuus ja laitettava sille asianmukaiset suitset.
Jätä kommentteja tonne alapuolelle. Tästä olis kiva keskustella.
Kommentit
Lähetä kommentti