”Älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi”
Tuomitseminen - arvionti - arvostelu
Aivan ensimmäiseksi täytyisi käsitellä arvioinnin ja tuomitsemisen ero. Arviointi ja arvostelu on yksinkertaisesti kannanotto, onko joku hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää. Siinäkään mielipide ei ole riittävä arvioinnin mittari sillä ihminen on erehtyväinen ja ailahtelevainenkin, vaan moraalikäsityksen täytyy pohjautua johonkin objektiiviseen ja pysyvään, tässä tapauksessa Raamattuun. Arviointi on tarpeellista ja sitä tapahtuu kaiken aikaa arkielämässä niinkuin uskonelämässä. Tuomitsemisella on usein negatiivinen konnotaatio ja kielii negatiivisesta ja kovasta asenteesta. Jos motivaatio auttaa puuttuu, onkin kyse armottomasta tuomitsemisesta. Arviointi taas tapahtuu rakkaudesta käsin. Synnin sanominen synniksi ei ole rakkaudettomuutta.
Tuomitseminen
Raamattu esittää kokoelman moraalisäännöstöjä ja arvoja (johon meidän pohjoismainden hyvinvointi ja yhteiskuntarauhakin perustuu). Raamattu sanoo mm, että kaikki ovat syntiä tehneet ja että älä tapa tai älä varasta. Kun uskova sanoo sen mitä Raamattu sanoo, hän ei esitä omia ajatuksiaan tai mielipiteitään, vaan sen mitä Jumala asiasta on Raamatussa ilmoittanut.
Matt 7:1 Jeesus sanoo, että "Älä tuomitse jotta sinua ei tuomittaisi.” Irroitettuna asiayhteydestään sillä voidaan oikeuttaa kaikkinainen moraalirelativismi, mitä maailmassa on.
Konteksti
Tuon Raamatunkohdan lähikonteksti on tämä: On kyseessä Jeesuksen kuuluisa vuorisaarna, jossa Jeesus esittää juutalaisille mihin Mooseksen laki oikein tähtäsi ja esitti, mikä on Jumalan mittapuu; se oli moninpaikoin aivan ennenkuulumatonta ja järisyttävää kuulijakunnalleen ja sitä se on monelle vielä tänä päivänäkin. Kun hän puhuu tuomitsemisesta, hän osoittaa, miten uskovien tulee olla tarkkaavaisia, vaan ei ulkokultaisia, tuomitsevia tai tekopyhiä
"1 Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. 3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? 4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? 5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.”
Jeesus ei halunnut kieltää tikun poistamista veljen silmästä, vaan hän kritisoi fariseusten väärää, rakkaudetonta asennetta. Jeesuksen keskeinen ajatus on, että meidän on nähtävä omat syntimme vakavammin kuin muiden. Tämä tarkoittaa itsekriittistä suhtautumista ja synneistä luopumista. Vain silloin kykenemme auttamaan myös muita. "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?" Itse asiassa tässä raamatunkohdassa käytetty vertauskuva (=roska silmässä) ei edes sovi yleisesti levinneeseen tulkintaan, jonka mukaan ihmisten on "pidettävä näppinsä erossa" muiden ihmisten silmissä olevista tikuista.
Näpistelijän on siis turha sanoa toiselle varkaalle, että tee parannus, eikä juoppo toiselle, että älä humallu. Huorintekijällä ei ole varaa arvostella toista hänen synninvalinnoistaan. Sen sijaan Jumalan tahdon mukaan elävä uskova jolla ei ole ”malkaa silmässä”, voi sanoa toiselle uskovalle, jos tämä tekee selvää syntiä. Uskovia ei ole myöskään kutsuttu esittämään tuomioita ei-uskovista, sillä muutoinhan kaupungilla kulkiessa monestakin asiasta tulisi huomauttaa kaikenpäivää, se olisi lisäksi hyödytöntä, sillä eiväthän he edes useinkaan tunnista tekevänsä väärin. Uskovat on kuitenkin velvoitettu toisten uskovien tietoisiin syntivalintoihin. Raamatussa itseasiassa käsketään nuhtelemaan veljiä ja sisaria synnistä, jos nämä tekevät syntiä.
Luuk 17:3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
Jaak 5:19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.
Hermeneutiikka
Tekstikritiikin tieteenalue, jolla Raamattua tutkitaan on hermeneutiikka. Hermeneutiikan perusperiaatteen mukaan tekstillä on yksi merkitys: alkuperäisen kirjoittajan alkuperäinen merkitys. Kun sitä etsitään, tehtään eksegeesiä. Kun sananpaikalla koitellaan perustella omia ajatuksia, on se taas eisegeesiä. Raamattua ei voi lukea niinkuin ”piru Raamattua”, poimien sieltä jakeen jolla voi perustella omia mielipiteitään sen enempää kuin vaikka minun facebook-päivityksestä voida ottaa yhtä lausetta ja perustella sillä jotain tekemistä asiayhteyden ulkopuolelta. Lisäksi Raamattua luetaan systemaattisen teologian keinoin, kun katsotaan onko kyseinen kohta yleinen ja toistuu kautta linjan, eli se on normatiivinen vai onko kyseessä jonkun yksittäisen tapauksen kuva, eli se on deskriptiivinen.
Tuomitsemisen alueella Raamattu kehoittaa lisäksi tekemään oikean tuomion, eli systemaattisen teologian keinoin tarkasteltuna Raamatun kokonaisvaltainen sanoma ei ole, että älä tuomitse ketään mistään, vaan se on niin, että tuomitse oikea tuomio, jonka konnotaatio on tarkemmin johtopäätös, tai arviointi, niinkuin olen näiden sanojen erot osoittanut yllä.
Joh 7:24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.”
Matt 18: 15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. 16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.
Lopputulema
Kun Jeesus tuomitsi ihmisiä, Hän ei kuitenkaan itse tuominnut heitä, vaan se sana jonka Hän puhui ja jonka Hän oli saanut Isältään, tuomitsee heidät viimeisenä päivänä. Samoin myöskään kenenkään uskovan ei tule itse tuomita toisia ihmisiä, vaan hänen tulee Raamatun sanasta osoittaa heille heidän tekonsa tuomion alaisiksi. Tuomion tulee siis perustua aina Raamattuun, eikä koskaan omiin näkemyksiin. Uskova tuomitsee tekoja, mutta ei koskaan julista kenellekään ihmiselle kadotustuomiota. Kadotustuomio julistetaan ihmisille vasta viimeisellä tuomiolla sen sanan perusteella, joka heille on puhuttu, elleivät he tee parannusta.
- Ville Turkkinen -
Lähteitä:
• Pyhä Raamattu (1938)
Kommentit
Lähetä kommentti